Tutkimuksessa tarkasteltiin perusopetuksen oppilaiden motivationaalisen orientaation ja oppijaminäkäsityksen rakenteita, kehitystä ja yhteyksiä 6.–9. luokkien aikana. Keskeisenä tavoitteena oli selvittää oppilaiden yksilöllisiä orientaatio- ja minäkäsitysprofiileja sekä niiden yhteyttä toisiinsa, oppilaiden akateemiseen osaamiseen ja toisen asteen koulutusvalintoihin. Lisäksi tutkittiin oppiainekohtaisen tehtäväorientaation ja minäkäsityksen kehityksellisiä yhteyksiä seurantajakson aikana. Yleisesti tavoitteena oli lisätä tietoa ja syventää ymmärrystä erityisesti murrosikäisten nuorten oppimiseen liittyvistä motivaatiotekijöistä.

Kuudesluokkalaisten (N = 199) opiskelumotivaation ja oppijaminäkäsityksen kehitystä seurattiin neljän vuoden ajan oppilaiden itsensä ja opettajien tekemien arviointien pohjalta. Lisäksi aineistoon kuului tietoa oppilaiden osaamisesta standardoidun luetun ymmärtämisen testin ja todistusarvosanojen perusteella sekä tiedot toisen asteen koulutusvalinnoista. Tutkimuksessa hyödynnettiin sekä henkilö- että muuttujasuuntautunutta tutkimusotetta, joten tutkimus toi esiin niin oppilaiden erilaisia opiskeluprofiileja kuin koko tutkimusjoukkoa koskevia keskimääräisiä muutoksia. Analyyseissa käytettiin sekä pitkittäis- että poikittaisasetelmia ja sovellettiin tilastollisia monimuuttujamenetelmiä, rakenneyhtälömalleja sekä ristikkäisten yhteyksien polkumalleja.

Latentin profiilianalyysin avulla kuudesluokkalaisilta löydettiin viisi erilaista sekä motivationaalisen orientaation että oppijaminäkäsityksen profiilia. Erilaisen profiilin omaavat oppilaat erosivat toisistaan niin akateemiselta osaamiseltaan kuin koulutusvalinnoiltaan. Kuudennen luokan profiileista muodostettujen orientaatio- ja minäkäsitysryhmien oppiainekohtainen tehtäväorientaatio ja minäkäsitys sekä lukuvuositodistusten arvosanat, kuten myös ryhmien väliset tasoerot olivat varsin pysyviä koko seurantajakson ajan. Lisäksi ristikkäisten yhteyksien polkuanalyysin tulokset osoittivat oppiainekohtaisen tehtäväorientaation ja minäkäsityksen kehityksellisen yhteyden myös koko tutkimusjoukon osalta.

Tutkimus osoittaa, etteivät murrosikäiset ole yhtenäinen ryhmä, vaan yksilöitä, joilla on erilaisia koulupolkuja. Nuorten käsitykset itsestään ja taipumukset suuntautua opiskeluun näyttävät muodostuvan ja vakiintuvan jo alakoulun aikana. Murrosikäisen nuoren kasvuun ja kehitykseen liittyvät tekijät sekä samaan aikaan tapahtuva oppimisympäristön muutos tuovat kuitenkin mukanaan erityisiä haasteita peruskoulun viimeisinä vuosina. Oppilaiden yksilölliset erot tulisikin havaita mahdollisimman hyvin yläkoulussa, jotta nuorten oppimista ja koulunkäyntiä pystyttäisiin parhaiten tukemaan. Koulutusvalintojen kautta ne vaikuttavat myös pitkälle nuorten tulevaisuuteen, joten on erittäin tärkeää vahvistaa jokaisen oppilaan oppijaminäkäsitystä ja opiskelumotivaatiota koko perusopetuksen ajan.