Syöpäpotilaiden lisääntyvä määrä muodostaa Suomessa keskeisen kansanterveydellisen haasteen. Tarve syövän hoidon huippuosaajille lisääntyy suhteessa syöpäpotilaiden hoidon tarpeen lisääntymiseen ja syöpäkeskusten vetovoimaisuus työnantajana tulee jatkossa korostumaan yhä enemmän. Työelämässä olevien syövän hoidon
asiantuntijoiden työhyvinvointi on oleellinen osa ammattitaitoisen henkilökunnan
sitoutumista pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen työskentelyyn läpi koko pitkän työuran. Syöpäpotilaan hoitoa toteuttava yksikkö on työympäristönä haastava työhyvinvoinnille ja hoidon toteuttaminen edellyttää erityisosaamista.
Työhyvinvointia ja työhön sitoutumista voidaan edistää moniammatillisen yhteistyön kehittämisen kautta. Onnistuessaan moniammatillinen yhteistyö myös vahvistaa sekä työntekijän että yhteistä asiantuntijuutta ja edistää työntekijän ja koko
työyhteisön voimaantumista, joka taas välittyy hoidon toteuttamiseen ja tuloksiin.
Kansallisen syöpäkeskuksen ja sen alueellisten keskusten perustaminen myös on
tuonut uusia vaatimuksia henkilöstölle palvelujen yhteensovittamiseksi, yhdenmukaistamiseksi sekä verkostomaisen työotteen ja toimintamallin omaksumiseksi.
Tulevaisuuden vetovoimainen syöpäkeskus -tutkimushankkeen (VETÄVÄ) tavoitteena on tuottaa uutta tietoa moniammatillisen yhteistyön ja ammatillisen voimaantumisen välisistä suhteista sekä niiden edistämisestä. Tämä tutkimushanke kohdistui a) moniammatilliseen yhteistyöhön ja b) moniammatillisen henkilöstön ammatilliseen voimaantumiseen syövän hoidon yksiköissä. Tutkimuksen tarkoituksena oli
arvioida yhden alueellisen syöpäkeskuksen, Läntisen Syöpäkeskuksen, verkostossa
toimivien yksiköiden moniammatillisen henkilöstön näkemyksiä moniammatillisen
yhteistyön toteutumisesta ja ammatillisesta valtaistumisesta ennen kehittämisinterventioita (Y- ja T-pajat) ja niiden jälkeen. Lisäksi käytettiin kehittävän vaikuttavuusarvioinnin menetelmää (Kehittävän arvioinnin tapaaminen / tapaamiset [KA]).
Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat kaikki ne sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, jotka työskentelivät aikuissyöpäpotilaiden hoidon toteutuksessa Läntiseen Syöpäkeskukseen kuuluvissa yksiköissä (N=1 050). Tutkimushankkeen aikana tehtiin kyselytutkimuksena moniammatillisen yhteistyön toteutumisen (Sulosaari
ym. 2018) ja ammatillisen valtaistumisen arviointi (Kuokkanen 2003) vuonna 2018
(n=350) ja 2019 (n=175). Kehittämisinterventiona järjestettiin vuonna 2018 oman
työn tuunaamisen työpajatyöskentely (n=36) ja yhteensovittamispajatyöskentely
(n=17), jonka kohteena oli moniammatillinen yhteistyö vaikeasti sairaan syöpäpotilaan hoitopolulla. Vuonna 2019 toteutettiin kaksi KA-tapaamista kehittämisinterventioihin osallistuneille.
Tulosten perusteella syöpäpotilaita hoitava moniammatillinen henkilökunta kokee
moniammatillisen toiminnan tärkeänä ja sen toteutuvan pääosin hyvin. Kyselyihin
vastanneet arvioivat olevansa toiminnassaan hyvin valtaistuneita. He myös kokivat
työympäristössään olevan melko paljon valtaistumista edistäviä tekijöitä. Johtaminen ja lähijohdon tuki arvioitiin kriittisimmin. Molemmat työpajat mahdollistivat
yhteistä kehittämistä. T-pajamenetelmän vahvuus oli, että kukin osallistuja voi antaa ja saada tukea yksilöllisille aloitteille, jolloin se toimi yleisen proaktiivisuuden lisääjänä ja kannustajana. Y-pajan vahvuus oli rajatusta osallistujien työtä koskevasta
kehittämisaiheesta liikkeelle lähteminen, jolloin motivointi oli helpompaa. Se myös
mahdollisti organisaatioissa tärkeää vuoropuhelua henkilöstön tavoitteiden ja strategisten tavoitteiden välillä.
Kehittämiskokeilut osoittivat viitteitä siitä, että moniammatillinen yhteistyö ja voimaantuminen ovat yhteydessä. Tutkimuksessa ei mahdollistunut yksilöntason muutoksen seuranta pajatyöskentelyjen osalta kahteen kyselyyn vastanneiden pienen
määrän takia. Kyselyn tulosten perusteella tapahtui kuitenkin myönteinen muutos
vastaajajoukon arvioinneissa toimintayksikön ja johdon tuesta, kun sitä tarkasteltiin
kahtena erillisenä kyselykohorttina (n=84).
Moniammatillisuus hitsaa toimijoita yhteen, mutta sen kehittäminen vaatii pitkäjänteistä ja -kestoista työskentelyä. Moniammatillisessa yhteistyössä hahmottui kolme ammattilaisten kannalta tärkeää piirrettä: koordinaatio, yhteisön rakentaminen
ja yhteiskehittely. Tulevaisuudessa on tärkeää etsiä johtamisen keinoja tukea, edistää
ja kehittää moniammatillista yhteistyötä ja ammatillista voimaantumista yksilö- ja
yhteisötasoilla. Myös tiedonkulkuun ja eri ammattilaisten osaamisen hyödyntämiseen sekä näkemysten kuulemiseen toiminta- ja työyksikköjä koskevassa päätöksenteossa tulisi kiinnittää lisää huomiota.