Artikkeli lähestyy uudesta näkökulmasta L. Onervan klassikkoromaania Mirdja (1908), jota on tutkittu symbolistis-dekadenttien piirteiden näkökulmasta, mutta tarkempaa, kvantitatiivisiin menetelmiin keskittyvää koneavusteista tyylillistä analyysia ei Mirdjasta ole kuitenkaan vielä tehty. Artikkeli on myös ensimmäinen avaus tämän tyyppiseen suomalaisen kaunokirjallisen proosan analyysiin. Tutkimuksemme kytkeytyy oppihistoriallisesti tendensseihin, joissa on pyritty tuomaan yhteen kirjallisia tekstejä laajemmin kontekstualisoivat ja niiden muodollisiin piirteisiin, tässä kvantitatiivisen tyylianalyysiin keskittyvät lähestymistavat.

Artikkelissa testaamme Mirdja-romaanin tyyliä korpuslingvistisin, tarkemmin korpusstilistisin menetelmin. Käytämme avainsana-analyysia (varsinkin corpus-driven-menetelmää), joka on korpuslingvistiikassa ja -stilistiikassa hyvin yleinen menetelmä digitaalisen tekstiaineiston tyylin ja teemojen tarkastelussa. Verrokkiaineistona käytämme kirjallisen lajin mukaan valikoitua kahta muuta L. Onervan romaania, Inari (1913) ja Yksinäisiä (1917). Kysymme, missä määrin Mirdjan dekadentin tyylin ja tematiikan piirteet näkyvät menetelmän tuottamissa avainsanoissa suhteessa verrokkiaineistoon ja mitä uutta avainsana-analyysi tuo romaanin tyylilliseen sekä sisällölliseen analyysiin. Evaluoimme korpuslingvistisen avainsanojen analyysin tulokset, joihin kuuluu vertailu verrokkiaineistoon, suhteessa aikaisempiin dekadentin tyylin sekä dekadentin poetiikan analyyseihin. Tutkimuksemme tulokset todistavat, että teoksen kontekstualisoiva tyylianalyysi myötävaikuttaa suomenkielisen kirjallisuuden tyylihistorian hahmottamiseen sekä valottaa L. Onervan varhaistuotannon poetiikkaa uudesta näkökulmasta.