Tässä artikkelissa tarkastelemme sanatonta yhteyttä erityisesti varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Peilaamme sanatonta yhteyttä Martin Buberin ajatuksiin maailmasuhteesta, jossa kohtaaminen, yhteys ja dialogisuus toteutuvat sekä kysymme, millaisia merkityksiä sanattomalla yhteydellä voi varhaiskasvatuksessa olla. Tutkimus on toteutunut dialogisessa prosessissa ja keskeisenä työtapana on ollut teorian kanssa ajattelu. Tutkimusprosessin aikana olemme pyrkineet pois ihmiskeskeisestä ajattelusta antaen aikaa ja tilaa sanattoman yhteyden hetkille toteutua myös suhteessa ei-inhimillisiin olevaisiin. Sanaton yhteys muodostuu usein toiminnassa, jota tehdään puhtaasti tekemisen vuoksi eikä edellytä toteutuakseen aikuisihmiselle tyypillisinä pidettyjä ominaisuuksia tai taitoja. Avoimuus, kiireetön tarkastelu sekä maailman tunnusteleminen ilman haltuunoton tarvetta ovat sanattoman yhteyden keskiössä. Sanaton yhteys vaikuttaakin mahdollistuvan hetkissä, joissa toiseen asennoidutaan pyyteettömästi, vailla tavoitteita: päämääränä ei ole esimerkiksi oppiminen, kehittyminen tai parempi ihmisyys vaan se, mikä hetkessä on. Pohtimalla sanatonta yhteyttä voimme huomata kasvatuksellisia merkityksiä sellaisissa kanssaolemisen muodoissa, joissa sanat ja ihmisten välinen sosiaalinen kanssakäyminen ei ole keskiössä sekä avata väylän monenlaisten maailmassa olemisen tapojen arvostamiselle yhdenvertaisina.