Tutkimus tarkastelee ihmiskaupan vastaisen työn mahdollisuuksia suojella haavoittuvassa asemassa olevia. Tapausesimerkkinä toimii luonnonmarjanpoiminta, jossa turistiviisumijärjestelmä mahdollisti pitkään hyväksikäytön jatkumisen. Rikosoikeudellisen puuttumisen myötä hyväksikäyttö tunnistettiin ihmiskaupaksi. Tämä vaikutti lainsäädännön muuttamiseen haavoittuvuutta paremmin suojelevaksi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii a-legitiimiyden käsite yhdessä Lyotardin differend-teorian kanssa. Niiden kautta tarkastellaan, kuinka vääryydet saavat tunnistettavan muodon ja muuttuvat oikeudellista sääntelyä edellyttäviksi. Tutkimus osoittaa, että ihmiskauppamäärittelyllä ja siihen perustuvalla ihmiskaupan vastaisella työllä on mahdollisuus suojella haavoittuvassa asemassa olevia ja haastaa vakiintuneita käsityksiä hyväksyttävästä toiminnasta.