Artikkelissa tarkastellaan kahden esiopetusryhmän huumorilähtöistä luovaa oppimisprosessia interventiossa, jossa lapset kehittelivät hauskan hahmon itselleen. Tavoitteena on selvittää, miten huumori ilmenee hauskoissa hahmoissa ja miten luova prosessi tukee humoristisen hahmon muotoutumista. Tutkimuksen menetelmän, mosaiikkilähestymistavan, keskiössä oli lasten kokemusten ja näkemysten kuvaaminen monimuotoista aineistoa hyödyntämällä. Pääasiallisena aineistona käytettiin esiopetusikäisten lasten (N=33)
luovia tuotoksia, aihesadutuksia, lasten yksilöhaastatteluja sekä yhteisten tapahtumien tallenteita. Sekundääriaineistoa olivat tutkijoiden ja esiopetusryhmien henkilöstötiimin aikuisten observointimuistiinpanot. Tutkimusaineisto analysoitiin monivaiheisena, laadullisena sisällönanalyysina tutkijatriangulaatiota hyödyntäen. Lasten toteuttamien hauskojen hahmojen huumori rakentui pääasiassa absurdin huumorin teorian mukaisesti yhteensopimattomuuteen, joka perustui animismiin sekä pehmohahmojen ominaisuuksien
muunteluun ja liioitteluun. Hauskojen hahmojen humoristiset piirteet kehittyivät prosessin aikana, ja myös stereotyyppistä huumoria edustavat hahmot saivat luovia piirteitä. Lasten tuottaman huumorin kannalta erityisen merkityksellisinä näyttäytyivät luovien tuotosten yhteydessä toteutetut aihesadutukset sekä käsityötuotteena toteutettu pehmolelu hahmosta. Aihesadutukset antoivat lapsille mahdollisuuden kehitellä omia ideoitaan, ja käsityötuote toi huumoriin kehollisuutta ja toiminnallisuutta. Tutkimus osoittaa,
kuinka varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa on mahdollista hyödyntää lasten huumoria sekä kehittää lasten huumoritaitoja intervention kaltaisella luovalla ja osallistavalla pedagogiikalla.