Tämä tutkimus tarkastelee alkavaa huoltoriitaa ja vanhemman tuen tarpeita. Tutki-musta ohjaa postmoderni viitekehys, jossa erilaiset tieteenalojen rajat ja teoriat yhdistyvät korostaen monimuotoisuutta ja merkitysten kontekstuaalisuutta. Tarkastelua ohjaavat salutogeeninen malli, kriisiteoria, kiintymyssuhdeteoria ja motivaatioteorioihin kuuluva itsemääräämisen teoria. Teorioille on yhteistä niiden linkittyminen yksilön psykologisiin perustarpeisiin. Ero ja alkava huoltoriita horjuttavat monesti näitä psykologisia perustarpeita.

Tutkimuksen empiirinen osa perustuu erovanhemmilta kerättyyn kyselyaineistoon (N=270) ja teemahaastatteluaineistoon (N=20) sekä erovanhempien kirjoituksiin (N=5). Tutkimusasetelma on poikkileikkaustutkimus ja kerätty aineisto on harkinnanvarainen näyte, jossa havaintoyksikkönä on erovanhempi, joka on kokenut alkavan huoltoriidan. Aineiston avulla on etsitty vastausta neljään tutkimuskysymykseen: Miten alkava huoltoriita ilmenee vanhempien havainnoissa ja mitä merkityksiä sille annetaan? Millä tavoin vanhemmat kokevat eroprosessin ja alkavan huoltoriidan olevan yhteydessä mielialaan ja koherenssin tunteeseen ja miten se ilmenee? Millaisia tuen tarpeita vanhempien näkökulmasta eroprosessiin ja alkavaan huoltoriitaan liittyy? Mikä on vanhemman sukupuolen merkitys eroprosessin, alkavan huoltoriidan ja tuen tarpeiden kokemuksissa? Analyysimenetelminä on käytetty suoria jakaumia, ristiintaulukointia, khiin neliö -testiä ja keskiarvoihin perustuvia analyysejä sekä teoriasidonnaista sisällönanalyysia ja teemoittelua.

Tulokset osoittavat eroprosessin ja alkavan huoltoriidan heikentävän vanhemman mielialaa ja koherenssin tunnetta sekä aiheuttaen tuen tarvetta. Tutkimuksen mukaan naiset toipuivat erosta ja alkavasta huoltoriidasta keskimäärin miehiä paremmin tutkimushetkeen tultaessa. Naiset hakivat aktiivisemmin ulkopuolista apua ja heillä oli monesti laajempi sosiaalinen tukiverkosto. Miesten toipumista heikensi erityisesti yhteyden katkeaminen lapseen.

Alkava huoltoriita näyttäytyi jatkumona, missä vanhempien keskinäisen kommunikaation haasteet johtivat useimmiten viranomaisavun hakemiseen. Erimieli-syyttä syntyi etenkin lapsen tapaamisajoista, lapsen edun huomioimisesta sekä lapsesta aiheutuvista kustannuksista ja niiden jakamisesta. Alkavan huoltoriidan ilmenemismuodoissa oli havaittavissa myös sukupuolistuneita kokemuksia. Miehet kertoivat naisia useammin yhteydenpidon estymistä lapseensa, naiset puolestaan suostuivat vastentahtoisesti lapsen ja toisen vanhemman tapaamisiin, vaikka he eivät pitäneet sitä lapsen edun mukaisena. Lisäksi erityisenä huomiona ilmeni, miten tarkoituksellista huoltoriitakiusaamista esiintyi myös osassa alkavia huoltoriitoja. Tietoisuus siitä, että huoltoriitakiusaamista voi esiintyä missä tahansa konfliktin vaiheessa, nostaa esille väkivallan tunnistamisen tärkeyden.

Alkavassa huoltoriitatilanteessa vanhemmat hakivat useimmiten aktiivisesti apua viranomaisten kautta. Enemmistö vanhemmista toivoi saavansa apua matalalla kynnyksellä noin seitsemän arkipäivän kuluessa yhteydenotosta. Viranomaisten rea-gointi alkavassa huoltoriitatilanteessa koettiin usein puutteellisena. Vanhempien ko-kemusten mukaan viranomaisilla oli vaikeuksia reagoida väkivallan uhkaan, lapsen ja vanhemman tapaamisten estymiseen sekä huoltoriitakiusaamiseen.

Alkavan huoltoriitatematiikan kannalta yksi tutkimuksen merkittävimmistä löydöksistä liittyy vanhemman motivaatioon sopia lapsen asioista toisen vanhemman kanssa. Vanhempien kokemusten mukaan heidän sopimismotivaationsa oli selvästi korkeampi eroprosessin aikana kuin tutkimushetkenä. Sopimismotivaatiossa ei ollut myöskään havaittavissa eroja sukupuolten välillä. Eroauttamispalveluissa olisi tä-keää huomioida, miten vanhemmilla on useimmiten parempi sopimismotivaatio heti erotessa. Tulosten perusteella nopean tuen tarjoamisen ja yhteistyövanhemmuuteen kannustavan sopimisen tulisi olla keskeistä alkavassa huoltoriidassa.