Kirjoittamisstrategioiden hallinta on akateeminen tekstitaito, joka edistää oppimista, itsetuntemusta ja tulevia työelämätaitoja. Yliopisto-opiskelijoilta vaaditaan rakenteellisesti ja sisällöllisesti sujuvaa kirjoittamista ja erilaisten rekisterien hallintaa, ja he viestivät myös muilla kielillä kuin suomeksi. Tutkimuksessa tarkastellaan kirjoittamisstrategioita sekä kirjoittamisen ja sen opettamisen diskursseja. Suomessa kirjoittamista on tutkittu erityisesti ensikielessä ja koululaisten keskuudessa, mutta tässä tutkimuksessa keskitytään yliopisto-opiskelijoihin ja monikieliseen kirjoittamiseen.

Artikkelissa tarkastellaan 131 maisterivaiheen kielten opiskelijan kirjoitelmia vuosilta 2021–2024. Opiskelijat kirjoittivat reflektoivan kuvauksen ohjaavien kysymysten avulla. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Miten yliopisto-opiskelijat kuvaavat kirjoittamisstrategioitaan? Miten Ivaničin kirjoittamisen ja sen opettamisen diskurssit näkyvät reflektiossa?

Suomalaisessa tutkimuksessa kirjoittamista ja kirjoitusprosesseja on tarkasteltu erityisesti Ivaničin (2004) mallin avulla. Malli kuvaa kuutta kirjoittamisen ja sen opettamisen diskurssia: taitoa, luovuutta, prosessia, tekstilajin tuottamista, sosiaalisia käytänteitä ja sosiopoliittista toimintaa. Aineiston on luokiteltu laadullisesti ensin temaattisesti ja sitten kirjoittamisen diskurssien pohjalta kolmeen ryhmään: prosessidiskurssia korostavat kirjoittamisstrategiat (119 mainintaa), luovuusdiskurssia korostavat kirjoittamisstrategiat (48) ja prosessi- ja luovuusdiskurssia yhdistävät kirjoittamisstrategiat (76).

Prosessidiskurssia korostavat kirjoittamisstrategiat kytkeytyivät koulussa opittuun tietoon prosessikirjoittamisesta. Monilla suunnittelu oli rutinoitunut osa kirjoitusprosessia ja akateemiseen maailmaan sosiaalistumista. Kirjoittajat hyödynsivät kielitaitoaan ja reflektoivat omaa käyttäytymistään. Opiskelijoiden taidot ja omien kirjoittamisstrategioiden tiedostaminen olivat yliopisto-opintojen aikana kehittyneet, koska akateemiset tekstitaidot edistivät prosessilähtöistä otetta kirjoittamiseen.

Monelle kirjoittajalle strategisesti keskeistä oli, miten tekstin aloitti välttääkseen tyhjän paperin pelon. Osa vastaajista koki kirjoittamisen suunnittelun edelleen yhtä turhauttavana kuin koulussa. Heille luovuus oli vapautta kirjoittaa spontaanisti. Luovuusdiskurssi näkyi myös informaalissa kirjoittamisessa tai ensikielellä kirjoittamisessa, joihin luovuusdiskurssi kytkeytyi myös kouluopetuksessa. Prosessi- ja luovuusdiskursseja yhdistävissä reflektioissa valmis teksti rakentui prosessina, johon kuului luovuus mutta myös useita työvaiheita. Luovuus tarkoitti tällöin vapautta kirjoittaa ilman etukäteissuunnittelua. Tällaiset kirjoittamisstrategiat yhdistyivät sekä kokemattomuudesta suunnitella tekstejä etukäteen että kokeneen kirjoittajan tapaan säännellä prosessia kirjoittamisen aikana. Yliopisto-opiskelijoiden reflektiot osoittivatkin kirjoittamisen dynaamisuuden ja strategioiden moninaisuuden.