Lapsen spondylolyysi ja spondylolisteesi
: Helenius, Ilkka; Virkki, Ella; Huttu, Anna; Nietosvaara, Yrjänä; Ahonen, Matti
Publisher: Suomalainen lääkäriseura Duodecim
: 2025
Duodecim
: 141
: 2
: 127
: 134
: 0012-7183
: https://www.duodecimlehti.fi/duo18621
: https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/505483830
Lannerangan nikaman takakaaren katkeamisen tai pidentymisen (spondylolyysi) seurauksena voi kehittyä nikamansiirtymä eli spondylolisteesi. Nikaman takakaari katkeaa yleensä rasitusmurtumasta, jolle altistavat perinnölliset tekijät ja toistorasitus. Rasitusmurtuman esiasteena pidetään rasitusosteopatiaa, joka voidaan todeta nikaman takakaaren turvotuksena lannerangan magneettikuvauksessa. Rasitusosteopatia häviää rasitusta vähentämällä. Suurin osa tuoreista nikaman takakaaren rasitusmurtumista paranee neljässä kuukaudessa, jos selkää rasittava urheilu tauotetaan. Valtaosa nikamansiirtymistä on todettaessa lieviä ja etenemättömiä. Suuriasteiset eli yli 50 \%:n nikamansiirtymät ovat yleensä eteneviä, minkä takia niiden leikkaushoito on useimmiten aiheellista.