D1 Artikkeli ammattilehdessä
Tylpän rintakehävamman kuvantaminen - minkä tutkimuksen valitsen?
Tekijät: Tammilehto, Ville; Paananen, Timo; Pyhältö, Tuomo; Nummela, Mari
Kustantaja: Suomalainen lääkäriseura Duodecim
Julkaisuvuosi: 2025
Lehti: Duodecim
Vuosikerta: 141
Numero: 13-14
Aloitussivu: 1141
Lopetussivu: 1148
ISSN: 0012-7183
Julkaisun avoimuus kirjaamishetkellä: Ei avoimesti saatavilla
Julkaisukanavan avoimuus : Viivästetysti avoin julkaisukanava (julkaisut tulevat avoimesti saataville tietyn ajan jälkeen)
Verkko-osoite: https://www.duodecimlehti.fi/duo18874
Rinnakkaistallenteen osoite: https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/505472558
Tiivistelmä
Tylpät rintakehävammat ovat yleisiä, ja niiden vaikeus vaihtelee kylkiluun murtumasta rintaontelon elinten hengenvaarallisiin vaurioihin asti. Potilaan kliininen tila, vammamekanismi ja arvioitu vammaenergia ohjaavat jatkotutkimusten valintaa. Keuhkokuva on hyvä perustutkimus pienienergiaisessa vammassa, kun taas varjoainetehosteinen tietokonetomografia (TT) on ensisijainen vakavammissa vammoissa. Suurienergiaisen tylpän rintakehävamman saaneilla potilailla on usein monia muiden kehonosien vammoja, eikä kohdennettu kuvantaminen pelkästään rintakehän alueelle ole silloin perusteltua. Hengitysliikkeiden myötä rintakehävamma on potilaalle kivulias, ja hoito keskittyy kivun hallintaan sekä hengityksen tukemiseen. Kuvantamisella on oleellinen merkitys komplikaatioiden toteamisessa, hoitovasteen seurannassa sekä hengitysvajauksen arvioinnissa kliinisten parametrien ohella.
Tylpät rintakehävammat ovat yleisiä, ja niiden vaikeus vaihtelee kylkiluun murtumasta rintaontelon elinten hengenvaarallisiin vaurioihin asti. Potilaan kliininen tila, vammamekanismi ja arvioitu vammaenergia ohjaavat jatkotutkimusten valintaa. Keuhkokuva on hyvä perustutkimus pienienergiaisessa vammassa, kun taas varjoainetehosteinen tietokonetomografia (TT) on ensisijainen vakavammissa vammoissa. Suurienergiaisen tylpän rintakehävamman saaneilla potilailla on usein monia muiden kehonosien vammoja, eikä kohdennettu kuvantaminen pelkästään rintakehän alueelle ole silloin perusteltua. Hengitysliikkeiden myötä rintakehävamma on potilaalle kivulias, ja hoito keskittyy kivun hallintaan sekä hengityksen tukemiseen. Kuvantamisella on oleellinen merkitys komplikaatioiden toteamisessa, hoitovasteen seurannassa sekä hengitysvajauksen arvioinnissa kliinisten parametrien ohella.