Munuaisten kroonista vajaatoimintaa sairastavien murtumariski on normaaliväestöön verrattuna moninkertainen. Murtumien erityispiirteitä tässä potilasryhmässä ovat niiden normaalia varhaisempi ilmaantuminen ja sukupuolieron puuttuminen. Lähes kaikille vähintään munuaisten keskivaikeaa kroonista vajaatoimintaa sairastaville potilaille kehittyy mineraaliaineenvaihdunnan muutoksia, jotka johtavat sekä luun laadun että lujuuden heikentymiseen (renaalinen osteodystrofia). Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla yleisesti esiintyvät osteoporoosin tavanomaiset riskitekijät, liitännäissairaudet ja monilääkitys lisäävät myös murtumariskiä. Renaalisen osteodystrofian hoito on ensisijaista, mutta murtumariskiä voidaan ehkäistä myös lääkkeettömin keinoin. Osteoporoosilääkkeiden soveltuvuus harkitaan yksilöllisesti luun aineenvaihdunnan häiriön ja murtumariskin perusteella.