Suomalaisten luontosuhteen muutoksia tarkastellaan luonnonympäristöjen perinnöllistämisen näkökulmasta. Perinnöllistäminen on menneisyyden aineellisiin ja aineettomiin
kulttuurisiin jälkiin liittyvien merkitysten valikoivaa ja tietoista ylläpitämistä, muokkaamista ja välittämistä eteenpäin sukupolvelta toiselle (Winter 2015, 998).

Suoluonnon ja -kulttuurin perinnöllistäminen valintoineen kuvastaa aikansa arvomaailmaa ja tulevaisuuskuvia. Luontosuhteen tarkastelussa ymmärrämme ihmisen osana luontoa, jolloin suhde sisältää ihmisen ja ei-inhimillisen luonnon välisen vuorovaikutuksen sekä luontoon liittyvän elävän perinnön ylläpitämisen ja varioinnin eri muodoissaan.

Tarkastelussa painotamme yhteisöjen roolia perinnöllistämisessä nykypäivänä, historian tiedostaen ja tähyten tulevaa. Kysymme: kuinka yksilöt ja yhteisöt arvoineen luovat ja muokkaavat kulttuurista luontosuhdetta ja siihen liittyvää kulttuuriperintöä 2020-luvulla?

Vastauksessa valotamme, millaisissa yhteyksissä yksilöt, usein osana yhteisöjä, rakentavat ja ravistelevat suoluontosuhdetta, miten luontokokemukset ja -arvot muuttuvat ja miten luonnossa liikkumisen myötä syntyy uudenlaista kulttuuriperintötietoa  elävää luontosuhdetta, erityisesti suhdetta suoluontoon. Hyödynnämme soiden kulttuuriperinnön muutosta tutkineen Suotrendi-tutkimushankkeen empiiristä aineistoa.