Tutkimus tavoittelee ymmärrystä koulutuksellisen eriarvoisuuden mekanismeista tarkastelemalla huono-osaisen perhetaustan yhteyttä lapsen koulupudokkuusriskiin ja sosiaaliseen kouluhyvinvointiin peruskoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa Suomessa. Objektiivisesti mitattuja huono-osaisuuden kuvaajia ovat perheen tuloköyhyys, vanhempien matala koulutustaso, vanhempien työttömyys ja perheen toimeentulotukiasiakkuus. Taloudellista huono-osaisuutta mitataan lisäksi lasten subjektiivisella arviolla perheen taloudellisesta tilanteesta, kokemuksella taloudellisesta huolesta ja kokemuksella vertaisia heikommasta taloudellisesta asemasta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sukupuolen, perhesuhteiden ja kouluasteen merkitystä ilmiössä.

Tutkimus rakentuu kolmen osatutkimuksen varaan, joissa kysymyksiä tarkastellaan kolmen eri aineiston avulla. Aineistot ovat Tilastokeskuksen keräämästä rekisteriaineistosta muodostettu Youth Trajectories -aineisto, vuoden 2017 Kouluterveys-kysely ja kansainvälisen Children’s Worlds, the International Survey of Children’s Wellbeing (ISCWeB) -kyselyn kolmannen aallon Suomen osa-aineisto vuosilta 2018–2019. Kaikkien käytettyjen aineistojen ollessa luonnostaan hierarkkisia, mahdollistuu monitasoisten lineaaristen todennäköisyysmallien käyttäminen kaikissa osatutkimuksissa kuvailevien menetelmien ohella.

Osatutkimusten tuloksista luodaan synteesi, jossa niiden ilmiöstä luomaa kuvaa tarkastellaan kolmen aiempaan teoreettiseen ymmärrykseen pohjautuvan näkökulman lävitse. Tutkimuksessa kysytään, millaisena huono-osaisuuden yhteys lapsen koulussa kokemaan kuuluvuuteen, opettaja- ja vertaissuhteisiin ja koulupudokkuusriskiin näyttäytyy 1) kodin resurssipuutteiden, 2) koulun sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteiden ja 3) sukupuolen näkökulmasta tarkasteltuna.

Tulokset osoittavat niin lapsen kokeman taloudellisen huolen kuin kokemuksen vertaisia heikommasta taloudellisesta tilanteesta ennustavan kielteisempää kokemusta vertais- ja opettajasuhteista. Perhesuhteet medioivat yhteyttä vain taloudellisen huolen osalta. Havainto ilmentää koetun taloudellisen huono-osaisuuden erilaisia psykologisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia, joiden huomioiminen edellyttää erilaista tukea ja ratkaisuja. Nuoren arvio perheen taloudellisesta tilanteesta ennustaa myös kuuluvuuden kokemusta luokkayhteisössä yläkoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Yhteyden voimakkuus vaihtelee kouluasteen mukaan, ja tulokset antavat viitteitä koulun sosiaalisen rakenteen merkityksestä yhteyden voimakkuudessa. Vanhempien koulutustaso ei ole yhteydessä nuoren luokkayhteisössään kokemaan kuuluvuuteen.

Tulokset osoittavat huono-osaisen perhetaustan olevan voimakkaammin yhteydessä poikien kuin tyttärien koulupudokkuusriskiin. Äidin koulutustaso ja isän työttömyys ennustavat koulupudokkuutta voimakkaammin kuin isän koulutustaso tai äidin työttömyys sekä tyttärien että poikien keskuudessa.

Osatutkimusten tulosten tarkastelu kootusti kolmesta valitusta näkökulmasta aiempaan teoriatietoon peilaten tuottaa ilmiöstä uudenlaista kokonaisymmärrystä. Luodun synteesin perusteella huono-osaisuuden yhteys sosiaaliseen kouluhyvin-vointiin ja koulupudokkuuteen näyttäytyy moniulotteisena ja monikerroksisena ilmiönä, joka syntyy sekä kodin resurssipuutteiden että vuorovaikutussuhteiden ulottuvuuksilla, jotka saavat muotonsa koulun sosiaalisissa suhteissa ja kulttuurisissa rakenteissa. Poikasukupuoli näyttäytyy erityisenä haavoittuvuustekijänä ilmiössä.

Huono-osaisuus ei näyttäydy vain resurssien puutteena, vaan kokemuksellisena ja suhteisena tilana, joka vaikuttaa mahdollisuuksiin kokea kuuluvuutta, välittämistä ja luottamusta koulumaailmassa niin suhteessa opettajiin kuin vertaisiin. Kodin resurssipuutteiden paikkaamisen ja resurssien tasa-arvoistamisen ohella koulutuksellisen eriarvoisuuden purkaminen vaatii myös koulun aktiivista ja tietoista roolia ja kykyä tunnistaa hienovireisiäkin eriarvoisuuden muotoja ja uusintamisen tapoja.