Euroviisujen vuoden 2025 tuotantokausi on ohi, ja tulos oli jälleen suomalaisille, ja kaikille muillekin paitsi voittajalle, tuttu.  Turpiin tuli, voittoa ei tullut.  Tämä siitä huolimatta, että kansallista ehdokasta oli palvottu, hehkutettu ja esitelty monta kuukautta kyllästymiseen saakka.

Tapahtumaketju on toki ymmärrettävä. Kun järjestetään kansainväliset kilpailut (ihan mistä teemasta tahansa), on paikallisen osallistujan toki tuettava ja mainostettava omaa ehdokastaan. Pientä ylioptimismiakin toki mahtuu mukaan, se on ymmärrettävää ja inhimillistä.

Sitten siihen vaarallisuuteen.  Euroviisujen kohdalla edellä kuvatun optimistisen johdattelun ja sitä seuraavan pettymyksen vääjäämättömän ketju tekee vaaralliseksi se, että kyse on kansallisista johtavista mediayhtiöistä.  Samoista joiden tehtävä on tuottaa kansalaisille luotettavaa, objektiivista totuudenmukaista tietoa. Joihin kansalaisten tulisi voida uskoa kaikissa tilanteissa.  Joiden pitäisi perustaa viestintänsä faktoihin, ja joiden pitäisi olla kriittisiä ja varovaisia ylenmääräisen hehkutuksen ja jopa tietoisesti väärän informaation levittämisen sijaan.