Vuosina 2017–2023 etnografisesti muodostamani tutkimusaineisto käsittää 218 suomalaisen kokemuskertomukset toisen maailmansodan yliluonnollisiksi tulkituista kokemuksista. Aineisto sisältää Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston syksyllä 2017 järjestämän Yliluonnollinen sota -muistitietokeruun vastaukset. Tutkimuskysymystä ei ole aiemmin itsenäisesti käsitelty, ja se innosti ihmisiä avautumaan. Tutkimus rikastaa ja haastaa tuttuja tulkintoja sekä avaa näkymää tiedon katveeseen jääneeseen. Viidennes aineistosta perustuu kertojan omakohtaiseen kokemukseen. Suurin osa on läheisille periytyneitä muistoja. Kokemuskertomukset liittyvät enteisiin omasta, läheisen ihmisen tai Suomen kohtalosta sota- ja kotirintamalla sekä evakkoteillä. Lähestyn kokemuskertomuksia muistitietotutkijoiden tavoin subjektiivisina, moniäänisinä ja hedelmällisinä.

Tutkimuksessa selviää, että sotaan liittyvät yliluonnollisiksi tulkitut kokemukset ovat yleisiä ja tavallisten ihmisten kokemia. Kaikki eivät ole kuitenkaan tulleet kuulluiksi ja ymmärretyiksi sodan jälkeisessä Suomessa, ja osa kuulemastani on sellaista, josta on vaiettu ja joka on aiheuttanut leimaamista. Kokemus on ollut henkilökohtaisesti arkaluonteinen tai tulkinta yhteiskunnallisen keskustelun kannalta vaikea. Monen kertojan kokemuskertomus on perhemuisto, ja jotkut kertojista avautuvat kokemuksesta julkisesti ensimmäisen kerran tähän tutkimukseen. Laadullisessa analyysissa tarkastelen kokemuskertomusten ominaispiirteitä, teemoitan ne kokemistavoiksi ja kytken tapahtumahistoriaan, vertailen kokemuskertomusten sisältämiä tunteita ja affekteja sekä yliluonnollisen tulkintoja ja liittymistä uskomuksellisuuteen. Jaan aineiston kristinuskoa, kansanuskoa, henkisyyttä ja rationaalista tulkintaa korostaviin. Lisäksi tutkin, millaisia intersubjektiivisia yhteyksiä kokemuskertomusten välillä on.

Tarkastelen aineistoa myös kulttuuriperinnön, kokemusperinnön, lähteenä ja pohdin sen potentiaalia. Kokemuskertomusten avulla on mahdollista vahvistaa emotionaalista sidettä sodan kokeneisiin ja eläytyä luovasti merkityksiä etsivien yksilöiden yleisinhimilliseen kokemusmaailmaan. Kriittisten kulttuuriperinnön tutkijoiden tavoin haluan voimistaa käsitystä tavallisista ihmisistä kulttuuriperinnön luojina. Kokemusperintö tuo uutta sisältöä sodan perinteisille muistopaikoille ja arjen maisemiin sekä kutsuu sellaiset ihmiset osallistumaan, jotka on ohitettu. Sodan muistamisen kulttuuri on kertojien näköistä ja moniäänisempää kuin miten se on julkisesti esitetty.