Media, kulttuuri ja terveysneuvonta uusintavat avun hakemattomuutta erityisenä suomalaisten miesten tapana. Tällaisessa lähestymistavassa yksilöt tulkitaan ensisijaisesti apua hakemattomiksi miehiksi. Artikkelissa lähestyn avun hakemista posthumanistisesta näkökulmasta kartoittaen miesten ryhmäkeskusteluista avun hakemiseen ja hakemattomuuteen liittyviä moniaineksisia tekijöitä.
Artikkelin aineistona on neljä ryhmäkeskustelua, joihin osallistui yhteensä 14 miestä. Keskusteluissa puhuttiin miesten terveydestä ja hyvinvoinnista. Analysoin keskusteluaineistoa käyttäen Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin filosofiaan perustuvaa kartoitusta. Tämä posthumanistinen metodi, tapa ajatella aineiston kanssa, huomioi niin materiaalisia ja abstrakteja kuin sosiaalisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Analyysin keskiössä ovat erilaisten tekijöiden kytkennät.
Tulosten mukaan miehet tunnistavat käsityksen lääkäriä välttelevästä suomalaisesta miehestä, mutta katsovat sen olevan ikääntyneiden miesten tapa. Avun hakeminen on kulttuuristen ja yhteiskunnallisten muutosten myötä muuttunut. Vaikka resurssit rajoittavat terveyspalvelujen käyttöä kapitaloseenissa, on miesten avun hakemisessa tapahtunut muutoksia parempaan.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että avun hakemisessa ja hakemattomuudessa yhdistyy muita ihmisiä, paikkoja, olosuhteita, toiveita, resursseja ja rakenteita. Näillä ei kuitenkaan voi selittää miesten tekoja. Kartoittamisen tulokset kertovat ennen kaikkea siitä maailmasta, jossa apua haetaan tai jätetään hakematta. Miesten valinnat hakea apua tehdään erilaisten materiaalisten, sosiaalisten, teknologisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden keskellä. Tiedolla, ennaltaehkäisyllä, itsehoidolla, liikunnalla ja ympäristöillä on kaikilla osuutensa hyvinvoinnin lisääntymisessä.

Avainsanat: terveydenhoito, miesten terveys, terveyskulttuuriperintö, posthumanismi