Artikkelissa tutkin tiedätkö-ilmauksiksi nimittämieni tietää-verbin
yksikön 2. persoonan preesensin interrogatiivimuotojen käyttöä
suomenkielisissä arkikeskusteluissa. Huomion kohteena on, millaisten
keskustelun toimintojen osana ja millaisissa vuorovaikutuksellisissa
funktioissa tiedätkö-ilmaukset arkivuorovaikutuksessa esiintyvät. Artikkelissa kuvataan ilmausten käytön variaatiota ja tarkastellaan, onko tiedätkö-ilmauksen
käyttö tietyissä yhteyksissä muuttumassa verbimuodosta
partikkelistuneeksi ilmaukseksi. Tutkimuksen aineisto on peräisin
Suomenkielisten arkikeskustelujen morfosyntaktisesta tietokannasta
Arkisynista, joka sisältää yhteensä noin 30 tuntia kahden tai
monenkeskisiä kasvokkais- ja puhelinkeskusteluja. Tutkimus edustaa
vuorovaikutuslingvististä tutkimussuuntausta ja hyödyntää
keskustelunanalyyttistä metodia.

Artikkelissa osoitan, että arkikeskustelun kontekstissa tiedätkö-ilmausta voidaan käyttää aitona kysymyksenä, esi-ilmoituksena, liitekysymyksenä ja kiteymänä. Aidon kysymyksen esittävät tiedätkö-ilmaukset
esiintyvät osana kysymys–vastaus-vierusparia, ja niiden pääasiallinen
tehtävä on saada vastaanottaja tuottamaan kysyjälle jokin puuttuva tieto
tai varmistus tämän olettamaan asiaintilaan. Esi-ilmoituksena käytetty tiedätkö-ilmaus
valmistelee vastaanottajaa tulevan vuoron sisältöön, ja sen projisoima
jälkijäsen on kuulolle asettumista osoittava partikkeli.
Liitekysymyksenä tiedätkö-ilmauksen tehtävä taas on johtaa vuoronvaihtoon ja kirvoittaa vastaanottajassa sopiva jälkijäsenen siihen toimintoon, johon tiedätkö-ilmaus on liittynyt. Sekä esi-ilmoituksena että liitekysymyksenä käytetyt tiedätkö-ilmaukset
ovat tiettyihin konteksteihin kuuluvia rutiinistuneita ilmauksia, joita
käytetään jonkin muun vuorovaikutuksellisen toiminnon osana.
Kiteytyneet tiedätkö-ilmaukset puolestaan esiintyvät
aineistossani osanottajien välistä yhteisymmärrystä säätelevinä
ilmauksina, jotka voivat esiintyä vuoron alussa, keskellä tai lopussa
siinä esitetyn lauseen rakenteen kannalta syntaktisesti valinnaisina
elementteinä.

Artikkelissa esitän, että tiedätkö-ilmauksen käytön variaatiota tarkastellessa on havaittavissa tiettyä partikkelistumiskehitystä, jossa tiedätkö-ilmausten
käyttö on laajentunut aidosta kysymyksestä tietyissä tilanteissa
käytettäväksi rutiininomaisiksi ilmauksiksi ja lopulta kiteymiksi, jotka
muistuttavat syntaktisten ja pragmaattisten ominaisuuksiensa puolesta
monilta osin partikkeleita: niitä käytetään lauseen kannalta
valinnaisina, parenteettisina elementteinä, ne eivät saa täydennyksiä
tai määritteitä eikä niitä käytetä niiden kirjaimellisessa merkityksessä
esittämään aitoa kysymystä. Aineistossani tiedätkö-ilmauksen
partikkelistumiskehitys tulee kuitenkin ymmärtää meneillään olevana
jatkumona, jossa erityyppiset käytöt elävät rinnakkain.