Vuoden 2006 Avain-lehdessä Marguerite Durasin tuotantoa trauman estetiikan näkökulmasta tutkinut Sirkka Knuuttila pohtii Andreas Huysseniin viitaten sitä, ”onko innostus tarkastella muistamisen kulttuureita traumatutkimuksen avulla vain tilapäiseksi jäävä nostalginen fin de siècle-ilmiö, jonka pinnan alla kytee globaalisti kutistuvan nykyhetkemme epävarmuus.” Kuluneet vuodet ovat näyttäneet, että 2000-luvun myötä traumatutkimus on vain voimistunut samalla kun trauman saamat merkitykset ovat moninaistuneet. Globalisaation aikakaudella trauma voidaan valjastaa monenlaisiin tarkoitusperiin. Nykyinen mediakulttuuri nostaa jatkuvana virtana mitä erilaisimpia traumaattisiksi tulkittuja ilmiöitä, joiden jakamisen myötä rajat yksityisen ja julkisen välillä ovat liikkeessä. Trauma-sanan käytöllä on voimakas lataus ja se herättää kiinnostuksen mediatilassa, jossa huomiosta kamppaillaan. 

Trauman ja kirjallisuuden välisiin suhteisiin keskittyviä julkaisuja on ilmestynyt viime vuosina runsaasti. Uudella vuosituhannella tuoreet käsitteellistykset ovat mahdollistaneet traumatutkimuksen nousun ja uudenlaiset kysymyksenasettelut.