Tutkimushankkeessa selvitettiin lasten vuoroasumisen yleisyyttä ja
taustatekijöitä Suomessa valtakunnallisella kyselyllä sekä kartoitettiin
vuoroasumisen huomioimista sosiaaliturvassa eri maissa. Lisäksi
arvioitiin asumistuen kustannusvaikutuksia, mikäli vuoroasuva lapsi
huomioitaisiin etävanhemman asumistuessa.



Tutkimuksen mukaan lähes 30 prosenttia eroperheiden lapsista
vuoroasuu. Aikaisemmin tiedot vuoroasumisesta ovat perustuneet THL:n
tilastoimiin sosiaalitoimen vahvistamiin huolto- ja tapaamissopimuksiin.
Kyselyn perusteella kuitenkin vain puolet vuoroasuvien lasten perheistä
vahvistaa sopimuksen.



Vuoroasuminen oli yleisintä 3-12-vuotialla lapsilla, mutta sitä
toteutetaan myös tätä nuorempien ja vanhempien lasten kohdalla. Lapsen
vuoroasuminen on tavallisempaa, mitä korkeammin koulutettuja tai mitä
paremmin toimeentulevia vanhemmat ovat. Pienituloisissa perheissä
vuoroasumisen esteeksi voi muodostus esimerkiksi se, ettei vanhemmilla
ole mahdollisuutta asua lähellä toisiaan tai hankkia riittävän isoa
asuntoa.



Lapsen asumisjärjestely vaikuttaa sekä lapsen että vanhemman
oikeuteen saada sosiaaliturvaa ja monia palveluja. Tällä hetkellä
vuoroasumisen ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen liittyy useita
ongelmakohtia eikä vuoroasuvia lapsia tai heidän vanhempiaan kohdella
yhdenvertaisesti. Kyselyssä vanhemmat nostivat esiin asumistuen lisäksi
mm. koulukuljetukset sekä ongelmat tiedonsaannissa lasta koskevista
asioista.



Eri maissa vuoroasuminen otetaan vaihtelevasti huomioon
sosiaaliturvassa, vertailumaissa se huomioitiin tavallisimmin
asumistuessa ja lapsilisässä. Kattavimmin vuoroasuminen vaikuttaa
perheiden eri etuuksiin Ruotsissa.