Oppineiden ja kaupunkilaisten magia sekä magiakirjallisuus 1600-luvun Turussa
: Kinnunen, Jussi; Toropainen, Veli Pekka
Publisher: Suomen Sukututkimusseura
: 2025
: Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja
: 51
: 173
: 193
: 0355-3183
: 2343-2845
: https://journal.fi/ssvk/article/view/164245/106868
: https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/500175006
Noitaoikeudenkäyntien pahin aalto Ruotsin puolella alkoi olla jo ohi 1660-luvulla, kun noitahysteria ja vainot levisivät Suomeen. Varsinainen noitavaino koettiin Ahvenanmaalla, mutta myös Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Viipurissa käytiin oikeutta noitia vastaan. Suomalaisissa noitaoikeudenkäynneissä esiintyy joukko kirjoja, joista suurin osa kuuluu osaksi ”läntisen oppineen magian” perinnettä.1 Turkuun perustettiin Suomen ensimmäinen yliopisto, Kuninkaallinen Turun Akatemia, vuonna 1640. Kirjoissa esiintyvää magiaa ja taikuutta kykenivät ymmärtämään vain luku- ja kielitaitoiset säätyläiset sekä akatemian oppineet, joilla oli myös pääsy kirjastoihin. Kabbalistisiksi kutsuttuja magiakirjoja oli Pietari Brahen mukaan jokaisessa suuressa kirjastossa. Turussa monet luku- ja kielitaitoiset oppineet yrittivät toteuttaa kirjoista löytyviä taikoja. Osa heistä jäi kiinni ja joutui vastaamaan teoistaan. Turun akatemiassa vaikuttaneet lukutaitoiset taikuudesta syytetyt kuuluivat enemmän oppineisiin magianharjoittajiin kuin kansan parissa itseoppineisiin ”perinteisiin” noitiin tai heiksi väitettyihin