Tämän artikkelin tavoitteena on kartoittaa nuorten osallisuuden kokemuksia päätöksentekoprosesseissa. Lisäksi artikkelissa analysoidaan nuorten ja ammattilaisten välisiä valtasuhteita, sillä vallankäytöt tavat vaikuttavat olennaisesti nuorten kokemuksiin osallisuudesta. Tutkimukseen osallistuneilla nuorilla on ollut asiakkuus sekä lastensuojelussa että psykiatrialla, ja haastatteluissa nuoret ovat kuvanneet kokemuksiaan näissä palveluissa. Tutkimuskysymykset ovat 1) Millaisia kokemuksia nuorilla on osallisuudestaan lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian päätöksenteossa ja 2) Millaisia valtaan ja vallankäyttöön liittyviä elementtejä on paikannettavissa nuorten osallisuuden kokemuksia käsittelevissä kertomuksissa? Tutkimusaineisto koostuu LANUPS-tutkimushankkeessa kerätystä yhdeksästätoista (19), 18–27-vuotiaan, nuoren aikuisen narratiivisesta yksilöhaastattelusta. Analysointimenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksemme vahvistaa ajatusta siitä, että nuorten osallisuuden kokemus syntyy ymmärryksestä ja kuulluksi tulemisen kokemuksesta. Pelkkä mukana olo päätöksentekotilanteessa ei tuota osallisuutta vaan kuvastaa muodollista osallisuutta, jossa aikuiset kuuntelevat, mutta tekevät omat ratkaisunsa nuoren tilanteeseen. Toisaalta tutkimuksen yhtenä keskeisenä tuloksena on nuorten tapa muuttaa puutteellista osallisuuden kokemustaan osallisuudeksi negatiivisen toiminnan, esimerkiksi hatkaamisen kautta. Aikuiset taipuvat toisinaan nuoren toiveeseen, kun nuori saattaa itsensä ”epätoivottavaan tilanteeseen”. Tutkimuksessa osallisuus yhdistyy myös valtaan. Osallisuuden puute lisää työntekijän valtaa suhteessa nuoreen, kun taas osallisuus tukee tasa-arvoisempaa valtasuhdetta. Tasa-arvoisempi valtasuhde lisää nuoren hyvinvointia ja sitoutumista työskentelyyn. Tutkimuksen pohjalta on tärkeää miettiä nuorille tarjottavien palveluiden oikea-aikaisuutta ja keinoja vahvistaa nuoren sitoutumista työskentelyyn.