Oppimisympäristöosaaminen kuuluu opettajuuden työelämätaitoihin, mitä
viimeaikainen koulutuspoliittinen keskustelu on korostanut. Tutkimme
opettajankoulutuksen loppuvaiheen opiskelijoiden käsityksiä oppimisesta
erilaisissa oppimisympäristöissä. Tutkimusta taustoitetaan
oppimisympäristötutkimuksen sekä formaalin ja informaalin oppimisen
näkökulmista. Aineisto koostuu 142 opiskelijan tuottamista kirjallisen
reflektointitehtävän avovastauksista. Se kerättiin Itä-Suomen yliopiston
pedagogisten opintojen loppuvaiheen ”Kasvatus kestävään tulevaisuuteen”
-opintojaksolta. Laadullisessa analyysissa sovellettiin
fenomenografista lähestymistapaa. Opettajaopiskelijoiden käsitykset
oppimisen ja oppimisympäristön suhteesta jaettiin analyysin perusteella
kolmeen kategoriaan: 1) oppiminen olemassaolon tapana, 2) avautuvassa
koulutusjärjestelmässä ja 3) sulkeutuneessa koulutusjärjestelmässä.
Kapeimmillaan oppimiskäsitys rajoittui tiukasti suljettuun
koulutusjärjestelmään. Avautuvan koulutusjärjestelmän oppimiseen
liittyvät käsitykset näkivät ulkopuoliset oppimisympäristöt resurssina
ja mahdollisuutena oppimiselle. Laajimmillaan oppiminen käsitettiin
olemassaolon tavaksi, jolloin oppimisympäristö laajeni perinteisiä ikä-,
organisaatio- ja oppiainerajoja ylittäväksi ja oppijan koko
kasvuympäristön huomioivaksi kokonaisuudeksi. Tutkimustulosten nojalla
voidaan suositella, että opettajankoulutuksessa käsitellään
teoreettisesti ja käytännössä sekä koulutusjärjestelmän ulkopuolelle
ulottuvien oppimisympäristöjen merkitystä oppimisprosessien jatkumoissa
että koulun ulkopuolisiin toimijoihin ulottuvia verkostoitumistaitoja.
On tärkeää, että opettajaopinnoissa opitaan tuottamaan eksplisiittistä
käsitystä oppimisesta elämänmittaisena ja kaikkiallisena prosessina.