Lähisuhdeväkivalta on maailmanlaajuisesti vakava yhteiskunnallinen, kansanterveydellinen ja sosiaalinen ongelma. Se koskettaa kaikkia ikäryhmiä ja yhteiskuntaluokkia, ja sillä on vakavia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia. Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen ja tarvittavat interventiot ovat kuitenkin puutteellisia, ja monet väkivaltaa kokeneet jäävät ilman tarvitsemaansa apua. Palvelujärjestelmän digitalisoituessa tekoälypohjaisia ratkaisuja on hyödynnetty enenevässä määrin chattibottien muodossa. Tutkimusten mukaan tällaiset automatisoidut keskustelujärjestelmät saattavat lisätä väkivaltaa kohdanneiden toimintamahdollisuuksia, koska botit ovat aina tavoitettavissa, tarjoavat välittömästi tietoa, ohjaavat palveluihin ja simuloivat ihmisten välistä vuorovaikutusta. Tekoälyn potentiaalin lisäksi on kuitenkin olennaista huomioida tämän nopeasti kehittyvän teknologian eettisiä haasteita. Botin automatisoitu toiminta on vuorovaikutuksessa haavoittuvassa asemassa olevan väkivallan kokijan inhimillisen avuntarpeen äärellä, jossa on läsnä monia väkivallan kohteena olevan turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä riskejä, kuten digitaalisen väkivallan eri muodot. Tämä tutkimus tuottaa tietoa tekoälyn hyödyntämisen haasteista ja mahdollisuuksista lähisuhdeväkivallan kontekstissa. Empiirinen aineisto koostuu eurooppalaisia palvelujärjestelmiä ja väkivaltatyön käytäntöjä kartoittavasta kansainvälisestä tutkimusaineistosta sekä suomalaisten väkivaltatyön ammattilaisten, viranomaisten ja väkivallan kokemusasiantuntijoiden fokusryhmähaastatteluista. Aineiston analyysissa on hyödynnetty laadullisia menetelmiä, kuten luotettavan tekoälyn kehystä. Tutkimustuloksissa korostui luottamuksen menetys viranomaisiin ja palvelujärjestelmän kykyyn tarjota turvaa väkivallan kokijoille ja heidän lapsilleen. Myöskään chattibotit eivät tutkimustulosten valossa näytä ratkaisevan turvallisuuden puutetta. Botit nähtiin kuitenkin soveltuvan väkivallan varhaiseen tunnistamiseen ja tietoisuuden lisäämiseen lähisuhdeväkivallasta ja väkivallan kohteena olevien oikeuksista. Aineiston perusteella väkivaltaongelma nähtiin kuitenkin niin monitahoisena ja haastavana, että sen käsittely vaatii ammattilaista. Anonyymi kommunikointi botin kanssa nähtiin mahdollisuutena rohkaistua ottamaan ensimmäinen askel kohti avunhakemista palvelujärjestelmän piiristä. Onkin tärkeää kehittää palvelukäytäntöjä niin, että väkivaltaa kokeneiden luottamus viranomaisten haluun ja kykyyn käsitellä väkivaltaongelmaa vahvistuu. Tämä edellyttää kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksen lisäämistä lähisuhdeväkivallan eri teemoista. Tämä tutkimus tuo esiin niitä osa-alueita, joita koulutuksissa on hyödyllistä vahvistaa, ja myös niitä osa-alueita, joissa ammattilaiset voisivat mahdollisesti hyödyntää tekoälyä työnsä tukena.