Lähisuhdeväkivalta on maailmanlaajuisesti vakava yhteiskunnallinen, kansanterveydellinen ja sosiaalinen ongelma. Se koskettaa kaikkia ikäryhmiä ja yhteiskuntaluokkia, ja sillä on vakavia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia. Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen ja tarvittavat interventiot ovat kuitenkin edelleen puutteellisia, ja monet väkivaltaa kokeneet jäävät ilman tarvitsemaansa apua. Palvelujärjestelmän digitalisaatio ja tekoälypohjaisten chattibottien hyödyntäminen tarjoavat uusia mahdollisuuksia palvelujen saavutettavuudelle. Ihmisten välistä vuorovaikutusta simuloivat chattibotit ovat enenevässä määrin luoneet vuorovaikutusrajapintoja palvelunkäyttäjien ja palveluntuottajien välille. Aina tavoitettavissa oleva, välittömästi tietoa tarjoava ja palveluohjausta suorittava tekoälyjärjestelmä saattaa hyödyttää sekä väkivaltaa kokeneita että palvelujärjestelmää. Tekoälyn potentiaalin lisäksi on kuitenkin olennaista huomioida myös tämän nopeasti kehittyvän teknologian eettisiä haasteita. Tekoälybotin automatisoitu toiminta on vuorovaikutuksessa haavoittuvassa asemassa olevan väkivallan kokijan inhimillisen avuntarpeen äärellä, jossa on läsnä monia väkivallan kohteena olevan turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä riskejä, kuten digitaalisen väkivallan eri muodot. Tutkimus tuottaa tietoa tekoälyn hyödyntämisen haasteista ja mahdollisuuksista lähisuhdeväkivallan kontekstissa. Empiirinen aineisto koostuu eurooppalaisia palvelujärjestelmiä ja väkivaltatyön käytäntöjä kartoittavasta kansainvälisestä tutkimusaineistosta sekä suomalaisten väkivaltatyön ammattilaisten, viranomaisten ja väkivallan kokemusasiantuntijoiden fokusryhmähaastatteluista. Aineiston analyysissa on hyödynnetty laadullisia menetelmiä, kuten luotettavan tekoälyn kehystä. Aineiston perusteella palvelujen digitalisoituminen ja automatisoituminen ei välttämättä tarjoa ratkaisuja lähisuhdeväkivaltaa kokeneille. Mutta nopeana ja anonyymina tiedonvälityskanavana chattibotti saattaa lisätä tietoisuutta lähisuhdeväkivallasta ja kokijoiden oikeuksista, ja rohkaista kokijaa ottamaan ensimmäisen askeleen kohti avunhakemista. Aineiston perusteella väkivaltaongelma nähtiin kuitenkin niin monitahoisena ja haastavana, että sen käsittely vaatii ammattilaista. Siksi onkin tärkeää kehittää palvelukäytäntöjä niin, että väkivaltaa kokeneiden luottamus viranomaisten haluun ja kykyyn käsitellä väkivaltaongelmaa vahvistuu. Vastuullisen tekoälyn kehityksessä huolehditaan siitä, että teknologia vahvistaa palvelujärjestelmää kohtaamaan lähisuhdeväkivaltaa niin, että työntekijöiden asiantuntijuus ei kavennu tekoälyn rinnalla vaan vahvistuu sen avulla.