Artikkelissa tutkin diskurssianalyysin avulla, miten media osallistuu aikakauslehtien henkilökuvilla uskonnollisten yhteisöjen maineen episteemiseen hallintaan yhteiskunnassa. Valitut 28 henkilökuvaa keskittyivät pääosin entisiin lestadiolaisiin ja Jehovan todistajiin. Esitän, että media asemoi vahingollisiksi tällä epäsuhdalla ja käyttämillään henkilökuvien diskursseilla kyseiset yhteisöt ja niistä eroamisen vapaaksi tekeväksi. Vaikka määrällisesti eniten Suomessa erotaan evankelisluterilaisesta kirkosta, media tarjoaa kirkolle roolia henkilökuvissa uskonnon sijaan organisaationa, paikkana, josta eroaja voi saada apua. Henkilökuvien diskurssit toistavat sosiaalisia oletuksia uskonnollisten yhteisöjen hierarkiasta ja tiettyjen ryhmien vaarallisuudesta. Media valitsee tarinat uutisarvon mukaisesti. Siksi tavanomaiset hiljaiset siirtymät eivät sovi henkilökuviin. Kertomuksia ei dramatisoida sensaatiohakuisesti, mutta valinta tarjoaa selektiivisen kuvan uskonnosta eroamisesta. Rakentuneet representaatiot perustuvat osin todellisille tapahtumille, kokijan ja toimittajan tulkinnoille sekä sosiaalisesti rakentuneille näkemyksille. Näistä koostuvilla diskurssimuodostelmilla ja diskursiivisilla käytänteillä media luo yhteisöistä erilaisia mielikuvia. Esitän, että media toteuttaa episteemistä hallintaa säilyttäessään sosiaalisia ja kulttuurisia hierarkioita.