Tämä artikkeli tarkastelee Suomen Nato-politiikan varhaisia vaiheita vuosina 1994–1997. Miten syntyi rauhankumppanuuteen (Partnership for Peace, PfP) pohjautuva Nato-ratkaisu? Millainen yhteistyökumppani Suomi oli? Artikkelin keskeistä aineistoa ovat ulkoasiainministeriön arkisto, Kansallisarkistossa säilytettävät presidentti Mauno Koiviston ja presidentti Martti Ahtisaaren yksityisarkistot sekä tasavallan presidentin kanslian arkisto. Artikkeli osoittaa, ettei Suomen hakeutuminen yhteistyöhön Naton kanssa ollut mutkatonta. Se herätti suomalaisessa keskustelussa jännitteitä, jotka poliittisen johdon ja virkamiesten oli otettava huomioon. Alkuvaiheessa Suomen profiili Nato-yhteistyössä pysyi matalana, mutta Bosnian sota muodostui käännekohdaksi. Naton johtamaa Bosnia-Hertsegovinan kriisinhallintaoperaatiota pidettiin koetinkivenä yhteistyöhön pohjautuvalle turvallisuusjärjestykselle, johon myös Venäjä haluttiin sitouttaa. Suomi suhtautui operaatioon kuitenkin varovaisesti. Tämä loi Suomesta kuvaa hieman haluttomana yhteistyökumppanina, jolle osallistuminen kriisinhallintaan oli hankalampaa kuin muille sotilaallisesti liittoutumattomille maille.