Tutkin kirjailija Volter Kilven (1874–1939) vastaanottoa suomalaisessa sanoma- ja aikakauslehdistössä vuosina 1900–2019 hyödyntäen lähi- ja etäluvun metodeja digitoidussa aineistossa. Esitän, että Kilven vastaanotto muodostaa itseään vahvistavan kertomuksen, joka on vaikuttanut lukijoiden odotushorisontteihin nykypäivään saakka, vaikka maineen alun perin synnyttäneiden perustelujen kulttuurinen konteksti on muuttunut. Hidasta muutosta Kilven reseptiossa havainnollistan analysoimalla vastaanotossa määreitä, jotka toistuvat (”vaikea”), vahvistuvat (”klassikko”) ja hiipuvat (”omituinen”) määreitä. Tutkimus tarjoaa kulttuurihistoriallisen näkökulman siihen, miten klassikkokirjallisuuteen on suhtauduttu lehdistössä. Lähestyn Kilven mainetta mnemohistoriallisesti tarkastellen sen periytymistä ja muuntumista kulttuurisessa muistissa. Kysyn, mitä sanastontutkimus paljastaa Kilven maineen rakentumisesta sekä miten havaitsemani ilmiöt laajemmin heijastavat kirjallisuuskäsitysten muuttumista Suomessa. Esille nousee muun muassa se, miten kirjallisuuden yhteiskunnallinen rooli on eri aikoina ymmärretty ja miten se näkyy kirjallisuushistorioiden valinnoissa. Lisäksi artikkeli osoittaa, kuinka digitoitu lehtiaineisto ja digitaalisten metodien joustava käyttö avaavat uusia mahdollisuuksia kirjailijoiden pitkäkestoisen reseptiohistorian tutkimukseen.

Tutkin Kilven laajan vastaanoton erityispiirteitä sanoma- ja aikakauslehdistössä pitkällä aikavälillä vuosina 1900–2019 käyttäen hyväkseni lähi- ja etäluvun metodeja digitaalisessa aineistossa. Esitän, että Kilven vastaanotto muodostaa itseään vahvistavan, yhtenäisen kertomuksen, joka on muokannut lukijoiden odotushorisontteja nykypäivään saakka, vaikka maineen alun perin synnyttäneiden perustelujen kulttuurinen konteksti on muuttunut. Aineiston lukeminen osoittaa, että yhä nykypäivänä toistettu käsitys Kilvestä harvoja kiinnostavana klassillisena kirjailijana pohjautuu aina hänen esikoisteoksensa (Bathseba 1900) arvioihin saakka. Muutosta Kilven vastaanoton merkityksissä havainnollistan tutkimalla sanojen ”omituinen” ja ”omalaatuinen” hiipumista Kilpeä arvioivissa teksteissä nykypäivää lähestyttäessä. Kilven pitkän vastaanoton tutkimus avaa kulttuurihistoriallisen näkökulman siihen, miten taiteeseen – tässä tapauksessa klassilliseksi nimettyyn kirjallisuuteen – on suhtauduttu ja suhtaudutaan lehdistössä.