Analyysissä tarkasteltiin sosiaalihuoltolain mukaisten lapsiperhepalveluiden asemaa osana lastensuojelujärjestelmää. Tutkimusaineisto muodostui Sotkanet – tilasto- ja indikaattoripankin kuntakohtaisista lapsiköyhyyttä, lastensuojelun avohuollon asiakkuuksia ja kodin ulkopuolisia sijoituksia sekä sosiaalihuoltolain mukaista kotipalvelua ja perhetyötä kuvaavista indikaattoreista vuosilta 2020– 2022 (N = 293). Tutkimusmenetelminä käytettiin moderaatio- ja mediaatioanalyysiä. Mediaatiomallinnus osoitti lapsiköyhyyden yhteyden avohuollon asiakasmääriin kulkevan epäsuorasti SHL-kotipalvelun kautta. Tulosten mukaan lapsiköyhyydellä on taipumus lisätä SHL-kotipalvelun osuutta, mikä puolestaan johtaa avohuollon asiakasmäärään vähenemiseen. Moderaatiomallinnuksen mukaan lapsiköyhyyden yhteys kodin ulkopuolisiin sijoituksiin on ehdollinen SHL-perhetyöstä. Kunnan lapsiköyhyyden ollessa matala suuren SHL-perhetyön kunnissa on enemmän sijoituksia kuin pienen SHL-perhetyön kunnissa, mutta ero kaventuu lapsiköyhyyden kasvaessa. Analyysi siis osoitti sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön ja kotipalvelun toimivan keskenään eri tavoin. Kaiken kaikkiaan sosiaalihuoltolain mukaisten lapsiperhepalvelujen merkitys lapsiköyhyyden ja lastensuojelun välisessä yhteydessä on kuitenkin vähäinen, joka osoittaa sosiaalihuoltolakia koskevan uudistuksen ennaltaehkäisevän tavoitteen heikkoa toteutumista. Olennaista olisi kohdentaa riittävästi resursseja perustasolle eli tässä tapauksessa ennaltaehkäiseviin sosiaalihuoltolain mukaisiin lapsiperhepalveluihin, etenkin kotipalveluun. Lisäksi suotavaa olisi velvoittaa hyvinvointialueita tarjoamaan sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä jo varhaisessa vaiheessa.