Artikkelissa tunnistamme marjalakiin (laki luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta 487/2021) liittyviä sääntelykaappaukselle altistavia tekijöitä ja kontekstualisoimme sen avulla lainvalmistelua koskevan laadullisen analyysin. Sääntelykaappaus viittaa ilmiöön, jossa sääntelijä suosii sääntelyn kohteena olevan vaikutusvaltaisen osapuolen taloudellisia etuja yleisen edun kustannuksella. Sääntelykaappauksen riskiä lisäsi erityisesti elinkeinoalan vaikutusvalta, joka oli suurta verrattuna marjanpoimijoiden vaikutusvaltaan. Lainvalmisteluaineiston avulla tutkimme, millaiseksi sääntelykaappaukselle altis marjalaki lainvalmisteluprosessin aikana muotoutui: kuinka ja keiden toimijoiden lausunnot vaikuttivat lainvalmisteluun aina luonnosvaiheesta lain ja esitöiden lopulliseen sisältöön ja muotoiluihin asti? Suurin osa lausunnonantajista oli suomalaisia viranomaisia ja elinkeinoelämän edustajia, jotka vetosivat lausunnoissaantaloudellisiin seikkoihin. Marjanpoimijoita välillisestikään edustavat tahot olivat marginaalissa. Näiden esittämät huolet marjanpoimijoiden asemasta oli lainvalmistelussa usein joko sivuutettu tai huomioitu kursorisesti. Marjanpoimijoita ei kuultu. Esitämme, että sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämpi lainvalmistelu edellyttää sääntelykaappaukselle altistavien tekijöiden huomioimista ja niiden osallisuuden vahvistamista lainvalmistelussa, jotka ovat sääntelyn vaikutuspiirissä.