nklusiivisen kasvatuksen ja koulutuksen tavoitteena on edistää jokaisen lapsen oikeutta osallistua varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen yhdenvertaisesti. Suoma-laisessa kasvatus- ja koulutuspolitiikassa on sitouduttu inkluusioon, mutta yhdenvertaisuutta edistävät käytännöt vaihtelevat eri kunnissa. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ylimmillä viranhaltijoilla on inkluusiosta ja miten nämä käsitykset ovat ilmentäneet inkluusion toimeenpanoa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi, miten johtamisen osa-alueet (asiajohtaminen ja ihmisten johtaminen) painottuvat johtajien työssä ja millainen johtaminen tukee inkluusion toimeenpanoa. Lisäksi selvitetään, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen johtamisessa on. Tutkimus lisää ymmärrystä inkluusiosta ja sen johtamisesta varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu inkluusiosta ja johtamisesta. Väitöskirja sisältää kolme artikkelia ja yhteenveto-osan. Väitöstutkimus on monimenetelmätutkimus, joka sisältää määrällistä ja laadullista aineistoa. Määrällistä aineistoa tutkitaan faktori- ja korrelaatioanalyysillä. Laadullisen aineiston tutkimusmenetelminä ovat sisällönanalyysi ja fenomenografia. Aineisto on kerätty eri puolilta Suomea sähköisellä kyselylomakkeella (n=185) ja yksilöhaastatteluilla (n=12). Kohde-ryhmänä tutkimuksessa ovat varhaiskasvatusta ja perusopetusta johtavat viranhaltijat, jotka yleisesti työskentelevät nimikkeellä varhaiskasvatusjohtaja ja perusopetus-johtaja tai sivistysjohtaja. Kyselyyn osallistui 120 varhaiskasvatuksen johtajaa ja 65 perusopetuksen johtajaa. Kyselyaineiston tilastollisella analyysillä selvitettiin johtajien työtehtävien painottumista johtamisen osa-alueilla (asiajohtaminen ja ihmisten johtaminen) ja inkluusio-orientaatiota. Määrällistä aineistoa täydennettiin haastatte-luilla, joilla selvitettiin johtajien käsityksiä inkluusiosta. Haastatteluaineistoa analysoitiin sisällönanalyysillä ja fenomenografisella otteella. Tutkimus muodostuu kolmesta osatutkimuksesta, jotka on raportoitu artikkeleina.

Tutkimuksen mukaan käsitys inkluusiosta vaihtelee, ja ihmisten johtaminen tukee inkluusion implementointia enemmän kuin asiajohtaminen. Inkluusio käsitetään lapsen paikkana, kasvatustoiminnan järjestämisenä ja yhteistyön rakenteina. Johtaminen tapahtuu tänä päivänä kompleksisessa toimintaympäristössä, jossa johtaminen tulisi nähdä keskustelevana, osallistavana ja uudistavana tapana johtaa. Tulosten perusteella inkluusion toimeenpano edellyttää tiedon lisäämistä inkluusiosta. Lisäksi asiajohtaminen asettaa raamit johtamiselle, mutta inkluusion toimeenpano kaipaa enemmän ihmisten johtamista.