Mikael Agricolan teokset (1543−1552) ovat suomen kirjakielen perusta. Agricolan sanakirja sisältää Agricolan kaikkien teosten suomenkielisen sanaston selityksineen. Hakusanoja on yli 9100. Merkitysten ja käyttötapojen lisäksi sanakirja kertoo sanojen yleisyydestä, alkuperästä, keskinäisistä suhteista ja esiintymisestä samanaikaisissa käsikirjoituksissa.

Sanakirjan perusaineistona on Turun yliopistossa tuotettu Mikael Agricolan teosten morfosyntaktinen tietokanta. Esimerkkiaineisto on poimittu Kotimaisten kielten keskuksen tuottamasta Vanhan kirjasuomen korpuksesta. Molemmat sähköiset aineistot ovat vapaasti käytettävissä valtakunnallisen Kielipankin Korp-palvelimella.

Hakusanojen kirjoitusasu noudattaa nykysuomen kirjoitusjärjestelmää, mutta muoto on Agricolan mukainen. Esimerkkiaineisto on alkuperäisessä kirjoitusasussaan. Agricolan sanastosta noin kolmasosa poikkeaa tavalla tai toisella nykysuomen sanastosta. Viitehakusanat ja selausmahdollisuus auttavat sanakirjan käyttäjää löytämään oikean hakusanan silloinkin, kun täsmällinen nykysuomalainen vastine puuttuu.

Agricolan sanakirja avaa suoran näköalan 1500-luvun kieleen. Sieltä löytyy vanhoja sanoja sekä sanojen käyttötapoja ja merkityksiä, joita tunnetaan suomen murteissa tai sukukielissä, vaikka niitä syystä tai toisesta ei löydykään suomen nykyisestä yleiskielestä. Agricolan teoksissa on myös runsaasti lainasanoja ja muunkielisten sanojen vastineiksi sepitettyjä uudissanoja, joista monet ovat jääneet kertaluontoisiksi kokeiluiksi.