Tämän tutkimuksen kohteena on kolme klassisia kieliä käsittelevää
kielioppiteosta, joiden ensimmäiset painokset ovat ilmestyneet vuosina
1858–1881. Johan Gabriel Geitlinin kahdessa osassa ilmestynyt latinan
kielioppi (Latinalainen kielioppi umpisuomalaisen nuorison hyödyksi 1858 ja Lause-oppi 1860), Gustaf Cannelinin Kreikan kieli-oppi, alotteleville (1863) ja Carl Johan Lindeqvistin Kreikan kielioppi (1881).
Aikaisemman tutkimuksen sivuutettua klassisten kielten suomenkieliset
kieliopit tarkastelemme tässä artikkelissa erityisesti kielioppien
esipuheita, joissa kielioppien laatijat saavat tilaisuuden koettaa
ohjata yleisöä lukemaan teosta oikein sekä esittää tulevaa kritiikkiä
ennakoivaa apologiaa. Tutkimusaineistomme sisältääkin lisäksi näitä
kielioppeja koskevia arvioita sekä vastineita näihin arvioihin; näitä
ilmestyi verrattain runsaasti eri sanoma- ja aikakauslehdissä. Kritiikit
hahmottuvat kirjoittajien tilaisuuksina esittää korjauksia sekä
pedagogisia ja kieliteoreettisia näkemyksiä. Sekä kielioppien laatijat
että niiden arvioijat olivat tyypillisesti alansa korkeita
asiantuntijoita, oppikoulujen ja yliopiston opettajia. Kielioppien
kirjoittaminen oli osa kieli-, kansallisuus- ja koulutuskeskustelua:
ensimmäinen latinan kielioppi ilmestyi samoihin aikoihin kuin Jyväskylän
suomenkielinen yläalkeiskoulu aloitti toimintansa. Varhaisimmat
tarkastele­mistamme kieliopeista näyttäytyvätkin isänmaallisina tekoina;
on nähtävissä, että 1880-luvulla kahtena painoksena ilmestynyttä
Lindeqvistin kreikan kielioppia arvioitiin jo hieman eri kriteerein kuin
sitä edeltäviä. Kielioppien kautta ovat omalta osaltaan
tarkasteltavissa myös pedagogiset ja kielitieteelliset ajatukset;
pedagogiikkaan kiinnitetään keskusteluissa runsaastikin huomiota.