Artikkelissa tarkastellaan nuorten seurustelun päättymisen jälkeen tapahtuvaa väkivaltaa, joka on ilmiönä heikosti tunnistettu suomalaisessa parisuhdeväkivaltatutkimuksessa. Tutkimusaineistona ovat 15–20-vuotiaisiin nuoriin naisiin kohdistuneista pahoinpitelyistä vuonna 2013 tehdyt rikosilmoitukset, joissa epäilty on uhrin entinen poikaystävä (N=82). Näissä seurustelusuhdeväkivaltana tarkastelluissa tapauksissa osapuolet eivät ole asuneet yhdessä, olleet naimisissa tai yhteisen lapsen vanhempia. Fyysisten pahoinpitelyjen ja pahoinpitelytilanteiden lisäksi artikkelissa analysoidaan ilmoituksissa kuvattuja häirinnän, uhkailun ja vainoamisen piirteitä. Väkivallan kuvaukset on teemoitettu esiin aineistosta laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Rikosilmoitusaineiston perusteella poliisin tietoon tulee vakavaa monimuotoista nuoriin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa entisen kumppanin tekemänä. Fyysisen pahoinpitelyn lisäksi uhriin kohdistuva kontrolli ja vallankäyttö ilmenevät kuvauksissa seurustelun jälkeen voimistuneena tai muotoaan muuttaneena väkivaltana, jonka elementteinä ovat häirintä ja uhkailu lähiympäristöön hakeutuen, kasvotusten tai teknologiavälitteisesti. Artikkeli korostaa seurustelusuhdeväkivallan parempaa tunnistamista tutkimuksessa, nuorille suunnatussa ehkäisytyössä sekä lähisuhdeväkivallan määrittelyissä myös seurustelun jälkeen tapahtuvan väkivallan osalta.