Edennyttä, parantumatonta syöpää sairastavan potilaan viimeisen linjan syöpälääkitys on usein heikkotehoista ja voi huonontaa potilaan elämänlaatua. Potilaiden odotukset ja käsitykset syövän lääkehoidon tehosta voivat olla epärealistisia. Hoitohenkilökunnalta vaaditaan tietoa ja erityisen hyviä vuorovaikutustaitoja hoitojen hyötyjen ja haittojen sanoittamisessa. Elämän rajallisuuden ja eksistentiaalisen hädän hyväksyminen sekä niiden kanssa toimeen tuleminen on tärkeää ammattilaisille ja potilaille. Valitettavasti potilaan ennustetta arvioivat työkalut eivät ole juurtuneet kliiniseen käyttöön. Syövän lääkehoito voi olla parantumattomasti sairaalle potilaalle arvokas toivon lähde, mutta ainoana toivon lähteenä sen ei tule toimia. Hyvän oireenmukaisen hoidon merkityksen korostaminen on tärkeää hoitoneuvotteluissa.