Tämä väitöstutkimus kohdistuu toisen asteen tutkintomuotoon, yhdistelmätutkintoon, jossa opiskelija suorittaa samanaikaisesti ammatillisen perustutkinnon, ylioppilastutkinnon ja halutes-saan koko lukion oppimäärän. Tässä väitöstutkimuksessa tutkitaan yhdistelmätutkinnon valintaa dualistisella toisella asteella 2010-luvulla ja yhdistelmätutkintoa koulutuspoliittisena kysymyk-senä. Kokoava tavoite on tutkia, miten yhdistelmätutkinto on vastannut sille asetettuihin koulu-tuspoliittisiin tavoitteisiin. Yhdistelmätutkinnon valinneita nuoria voi pitää sosiologisesti mie-lenkiintoisena opiskelijaryhmänä, koska he ovat valinnallaan ylittäneet perinteisen käsi-pää-dualismin (Billett, 2014; Volanen, 2012). Sen lisäksi, että tutkimuksen keskeinen tehtävä on laajentaa ymmärrystä toisen asteen valinnoista suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, osallistuu se myös laajempaan kansainväliseen keskusteluun siitä, miten toinen aste tulisi organisoida ja millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia erilaisilla organisointitavoilla on (esim. Blossfeld ym., 2016; Nylund ym., 2018; Wheelahan, 2007, 2015).

Toisen asteen jakautumista ammatilliseen ja lukiokoulutukseen tarkastellaan tässä tutkimuksessa hyödyntäen Bernsteinin (2000) teoriaa pedagogisista koodeista, jonka keskiössä on ajatus siitä, että koulutusjärjestelmä mukailee ja uusintaa yhteiskunnan valtasuhteita ja näin ollen antaa eri yhteiskuntaluokista tuleville lapsille ja nuorille eriarvoiset mahdollisuudet saavuttaa eri tiedon-muotoja. Koulutusvalintojen tarkastelun teoreettisena viitekehyksenä puolestaan hyödynnetään erityisesti Bourdieun käytännön teoriaa (Bourdieu, 1990; Bourdieu & Passeron, 1990) ja Goldthorpen (1996; 1998) rationaalisen valinnan teoriaa sekä näitä kahta teoriaa yhdisteleviä teoreettisia näkemyksiä (esim. Evans, 2007; Gambetta, 1987; Glaesser & Cooper, 2014). Väi-töstutkimuksessa toisen asteen koulutusvalintaa lähestytään siten, että taustalla nähdään vaikut-tavan sekä rakenteelliset tekijät että yksilön oma päätöksenteko.

Väitöstutkimus rakentuu neljästä osatutkimuksesta, joissa hyödynnetään sekä määrällisiä että laadullisia aineistoja. Ensimmäisen osatutkimuksen aineisto muodostuu opetusministeriön, ope-tus- ja kulttuuriministeriön ja hallituksen kou-lutuspoliittisista asiakirjoista (N = 32), jotka käsit-televät yhdistelmätutkintoa ja toisen asteen kehittämistä. Analyysimenetelmänä käytettiin dis-kurssianalyysia. Toisessa osatutkimuksessa aineistona käytetään Opiskelun ja koulutuksen tut-kimussäätiön ja Suomen ammattiin opiskelevien liiton keräämää Amisbarometri 2015 -aineistoa (N = 15 886). Aineisto on analysoitu soveltuvin tilastollisin menetelmin. Analyysit tehtiin käyt-täen painotettua aineistoa (N = 15 547). Osatutkimuksissa III ja IV käytetään vuonna 2014 Tu-run ja Tampereen ammatillisista oppilaitoksista kerättyä sähköistä kyselyaineistoa, johon vastasi 360 toisen ja kolmannen vuoden yhdistelmätutkinto-opiskelijaa. Aineisto on analysoitu soveltu-vin tilastollisin menetelmin ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

Vaikka yhdistelmätutkinto ei merkittävästi olekaan vaikuttanut koulutusjärjestelmätasolla toisen asteen organisointiin, joka perustuu ammatillisen ja lukiokoulutuksen vahvaan jakoon, opiskeli-jatasolla yhdistelmätutkinto kuitenkin näyttää murtaneen perinteistä pää-kädet-dualismia. Vaik-ka yhdistelmätutkintoa suorittavat opiskelijat ovatkin vahvemmin ammatillisesti orientoituneita, oli yhdistelmätutkinto ollut opiskelijoiden tietoinen valinta yhdistää sekä käytännölliset ammat-tiopinnot että teoreettiset lukio-opinnot. Erityisen hyödyllisenä yhdistelmätutkintoa pidettiin jatko-opintojen näkökulmasta. Yhdistelmätutkinto näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella myös ammatillisen koulutuksen sisäisenä erityisreittinä, jonka avulla korkeakoulutettujen van-hempien ammatillisesti orientoituneet lapset pystyvät varmistamaan laajat jatkokoulutusmahdol-lisuudet.