Tässä tutkielmassa tutkin Suomen raskaudenkeskeytyksiä koskevia lainsäädäntöjä. Käytän aineistona vuosina 1950 ja 1970 voimaan tulleita lakeja raskaudenkeskeytyksistä sekä OmaTahto2020-kansalaisaloitetta ja vuoden 2023 lakimuutosta, joka on ajantasainen raskaudenkeskeytyksiä koskeva laki. Analysoin kunkin lain esitöitä kiinnittämällä huomiota siihen, millaisia sosiaalieettisiä perusteluja lainsäätäjä on kulloinkin korostanut. Tutkin aineistoa erityisesti raskaana olevien itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Tämän lisäksi sivuan myös steriloimislakia ja siihen tulleita muutoksia raskaudenkeskeytystä hakevien näkökulmasta. Valitsin tämän tutkimusaiheen, koska miljoonat naiset käyvät raskaudenkeskeytyksen läpi vuosittain. Useat maat ovat muuttaneet lainsäädäntöjään joko säädöksiä tiukentamalla, abortit kieltämällä tai lainsäädäntöä vapauttamalla. Keskustelua sekä luotettavaa tutkimustietoa raskaudenkeskeytyksistä tarvitaan, koska aiheesta levitetään runsaasti mis- ja disinformaatiota. Keskustelussa esitetään poikkeuksellisen usein vahvoja mielipiteitä. Suomen raskaudenkeskeytyksiä koskevan lainsäädännön historian kattavaa analyysia ei ole laadittu ennen tätä maisterintutkielmaa. Tutkimusmenetelmäni on filosofinen tekstianalyysi, jossa vertailen eri vuosikymmeninä säädettyjä lakeja koskevia aineistoja keskenään tutkimuskysymyksien avulla. Lainsäädäntöjä vertailemalla johtopäätökseni on, että raskaana olevaa kontrolloivat mallit, joita maamme ensimmäinen ja osin myös toinen lainsäädäntö edustavat, eivät tuoneet ratkaisuja laittomien keskeytysten kitkemiseen ja keskeytysten määrien vähentämiseen. Voimassa olevan lain sekä soveltuvilta osin vuoden 1970 lainsäädännön itsemääräämisoikeutta korostavat mallit ovat toteuttaneet nämä lainsäätäjän asettamat tavoitteet. Eri viranomaisten keräämän tilastoaineiston valossa lainsäädännön vapauttaminen ei ole lisännyt keskeytysten määrää. Raskaudenkeskeytysten vähentämisessä painopisteen tulee olla tasapuolisessa ehkäisyvalistuksen ja seksuaalikasvatuksen antamisessa sekä ehkäisyn saatavuuden parantamisessa. Neuvonta sekä Suomessa monella hyvinvointialueella käytössä oleva nuorten ilmainen ehkäisy ovat merkittävästi vähentäneet raskaudenkeskeytysten määrää etenkin nuorissa ikäryhmissä.