Uhritutkimusten mukaan vain noin kymmenen prosenttia lähisuhdeväkivallasta tulee viranomaisten tietoon, mikä tarkoittaa sitä, että poliisin tietoon tullut väkivallanteko harvoin on ensimmäinen tai viimeinen. Väkivalta harvemmin loppuu itsestään, vaan väkivallalla on päinvastoin taipumus jatkua ja pahentua. Poliisin tulee velvollisuuksiensa mukaisesti puuttua tietoonsa tulevaan väkivaltaan.

Lähisuhdeväkivalta on paljon muutakin kuin fyysistä väkivaltaa. Yhtä kaikkiin tilanteisiin sopivaa mallia erilaisten väkivaltatilanteiden tunnistamiseen ja puuttumiseen ei ole annettavissa. Päinvastoin erilaisia tapahtumia ja ihmisiä kohtaavilta poliiseilta edellytetään tietämystä lähisuhdeväkivallan erilaisista ilmenemismuodoista, kykyä kohdata ja puhuttaa erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä sekä erityisesti rohkeutta puuttua tilanteisiin, joissa poliisin havaintojen perusteella kaikki ei vaikuta olevan kohdallaan. Tilanne on erityisen haastava, kun osalliset kertovat asiasta päinvastoin tai eivät tuo ilmi asioiden oikeaa tilannetta. Toisinaan väkivalta voi olla myös molemminpuolista ja/tai tekijä- ja uhriasetelmat moninaisia. Poliisin tulee kuitenkin suhtautua aina tilanteisiin ilman ennakko-oletuksia.

Poliisin saattaa olla käytännön tilanteissa vaikeaa arvioida, milloin ja miten tilanteeseen tulisi puuttua, jos siinä ei ilmene fyysistä väkivaltaa. Tämä käsikirja on suunnattu kaikille poliisissa työskenteleville ja sen tavoitteena on parantaa tietoisuutta lähisuhdeväkivallan monimuotoisuudesta ja siitä, mitä mahdollisuuksia poliisilla on auttaa rikosprosessin ohella moniammatillisin keinoin.

Yksittäisen tapahtuman ohella poliisin on tärkeää aina tarkastella tilannetta kokonaisvaltaisesti. Samalla poliisin tulee arvioida, millä toimilla – poliisin omilla ja muiden tahojen tarjoamilla – väkivallan tai sen uhkan kierre saadaan pysäytettyä. Poliisilla on velvollisuus ohjata rikoksen uhria tukipalvelujen piiriin heti akuutista tilanteesta lähtien, mutta yhtä tärkeää on ohjata myös rikoksesta epäiltyä ongelmien juurisyihin vaikuttaviin auttaviin palveluihin.

Poliisin on tärkeää tuntea velvoitteet ja mahdollisuudet lähisuhdeväkivallan torjunnassa. Lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa tärkeintä on kuitenkin ihmisen kohtaaminen. Vaikka poliisin työtä leimaa usein kiire, on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan ja kysymään oikeita asioita. Tavoitteena jokaisessa kohtaamisessa tulee olla väkivallan pysäyttäminen, parhaimmillaan jo ennen ensimmäistä fyysistä väkivallan tekoa.

Käsikirjan ensimmäisessä osiossa kuvataan lähisuhdeväkivallan erilaisia ilmenemismuotoja ja kunkin osion yhteydessä on Yhteenveto poliisin toiminnan näkökulmasta. Toinen osio koostuu poliisin velvollisuuksista, keinovalikoimasta, riskinarvioinnista ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Kolmannessa osiossa on kuvattu poliisin eri toimintojen rooleja ja tehtäviä lähisuhdeväkivallan torjunnassa. Niistä syntyy jatkumo, jossa onnistunut lopputulos syntyy jokaisen toimijan täydentäessä toistaan.