Kiertotaloudesta puhutaan mediassa, viranomaisviestinnässä ja poliittisessa keskustelussa paljon. Esimerkiksi Suomen hallitusohjelmassa sana
kiertotalous esiintyy 30 kertaa, monen eri hallinnonalan yhteydessä,
monenlaisissa kehyksissä. Tarkastelemme tässä artikkelissa, miten viranomaisviestinnän ja strategiapuheen kohdeyleisö eli suomalaiset selittävät ja kehystävät tämän Suomen tulevaisuuden keskeiseksi määrittäjäksi
nostetun sanan. Vertaamme pääasiassa yliopisto-opiskelijoista koostuvan
vastaajajoukon määritelmiä viranomaisviestinnässä ja tiedeyhteisössä
vakiintuneisiin merkityksiin ja pohdimme kiertotalous-sanan mahdollisia
ongelmia viestinnän ydinsanana. Teoreettinen näkökulmamme on pääosin kehysanalyyttinen, ja hyödynnämme tässä yhteydessä myös kehyssemanttista teoriaa. Viranomaiset ja tiedeyhteisö viittaavat kiertotaloudella yleensä kokonaan uuteen talousmalliin, jossa keskeistä on uusien
liiketoimintamahdollisuuksien löytäminen ja sitä kautta kansantalouden
kasvu ja kilpailukyvyn turvaaminen myös tulevaisuudessa. Kyselyymme
vastanneiden tulkinnoissa kiertotalous samastuu pitkälti kierrätykseen,
joka on lopulta melko kapea kiertotalouden osa-alue. Käy myös ilmi, että
huomattava osa vastaajista ei osaa sijoittaa kiertotaloutta mihinkään viranomaisviestinnän näkökulmasta relevantteihin kehyksiin.