Tutkimuksessa tarkastellaan yrittäjyyden
muotoutumista yliopistokoulutuksen periaatteeksi, päämääräksi ja
opetussisällöksi 2000- ja 2010-luvuilla. Tutkimus muodostuu
yhteenveto-osuudesta ja neljästä tieteellisestä artikkelista. Niissä
analysoidaan, miten yrittäjyys korkeakoulupoliittisena diskurssina
asettuu osaksi yliopistokoulutusta säätelemään koulutettavien subjektien
itseymmärrystä sekä tuottamaan tulkintoja akateemisen koulutuksen
tarkoituksesta. Ytimessä on sen ymmärtäminen, miten
yliopisto-opiskelijoiden yrittäjämäistä subjektiviteettia tuotetaan,
normalisoidaan ja neuvotellaan koulutuspoliittisessa kielenkäytössä ja
yliopistokoulutuksen käytännöissä. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä
ymmärrystä yrittäjyyttä edistävän diskurssin seurauksista
yliopistokoulutuksessa sekä jäsentää ja monipuolistaa yrittäjyydestä
käytävää korkeakoulupoliittista keskustelua.

Tutkimuksen
kasvatussosiologinen näkökulma nojaa hallinnan analytiikkaan.
Akateemista yrittäjyyttä analysoidaan yliopistokoulutusta uudistavana
hallinnan rationaliteettina ja yrittäjyyskasvatusta yrittäjäminää
muotoilevana hallinnan teknologiana. Tarkasteluissa liikutaan niin
ylikansallisella, kansallisella kuin paikallisella tasolla, ja edelleen
sekä rationaliteettien, käytännön toimenpiteiden että yksilöiden itsensä
työstämisen tasoilla. Tutkimusaineisto koostuu Euroopan komission ja
opetus- ja kulttuuriministeriön dokumenteista, yrittäjyysyliopistona
profiloituneen Turun yliopiston verkko- ja viestintämateriaaleista,
Suomen Yrittäjien korkeakouluille luomasta yrittäjyysvisiosta,
korkeakoulujen organisoiman startup-kurssin opintoopaskuvauksista ja
tehtävänannoista sekä yrittäjyyskoulutukseen osallistuneiden
opiskelijoiden kirjoitelmista ja ryhmähaastatteluista. Kielenkäytön ja
käytäntöjen
analyysit paikantuvat kriittiseen diskurssintutkimukseen.
Tekstiaineistoa analysoidaan foucault’laisittain valtasuhteiden, tiedon
tuotannon ja muotoutuvan subjektin kannalta. Huomio kohdistuu siihen,
miten ja mihin tarkoituksiin kieltä käytetään.

Tutkimus osoittaa,
kuinka yrittäjyyden edistämistä oikeutetaan Euroopan unionin agendalla
vetoamalla tietotalouden tarpeisiin. Akateemisesti koulutetuilta
odotetaan yritteliäisyyttä niin työssä, yhteiskunnallisten asioiden
hoitamisessa kuin henkilökohtaisessa elämässä. Kansallisesti yrittäjyys
näyttäytyy suomalaisessa yliopistokoulutuksessa ratkaisuna kolmeen
”ongelmaan”; yrittäjyyspuhe pyrkii uudista maan yliopistolaitosta
vetoamalla yliopistojen koulutustehtävän vääränlaisiin painotuksiin ja
aikansa eläneisiin rakenteisiin, yliopistoväen vinoutuneisiin
asenteisiin yrittäjyyttä kohtaan sekä passivoivaan ja tarpeettoman
teoreettiseen pedagogiikkaan. Lisäksi tutkimus osoittaa
yrittäjyyskoulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden omaksuneen
yrittäjyyttä ihannoivan puhetavan ja löytävän siitä samaistumispintaa.
Opiskelijat kuitenkin myös haastavat yrittäjyydelle yksinomaan
myönteisiä tulkintoja saadessaan tilaa kriittiselle ilmaisulle.

Kaikkiaan
yrittäjyys artikuloituu tutkimusaineistoissa vaihtoehdottomana ja
välttämättömänä ajattelun ja käyttäytymisen kehyksenä. Yrittäjämäinen
subjekti määrittyy laajassa ja epämääräisessä kielenkäytössä paitsi
yrittäjänä myös työhön ja elämään yleisemmin yrittäjämäisesti
suhtautuvana yksilönä. Yrittäjyyskasvatus hallinnan teknologiana pyrkii
muotoilemaan tiedoiltaan ja kyvyiltään optimoituja, taloudellista
hyötyarvoa tuottavia ja markkinoilla taidokkaasti toimivia akateemisia
yrittäjäsubjekteja. Subjektia normalisoidaan niin vaihtoehdottomassa
kielenkäytössä kuin yrittäjyyskoulutuksen pedagogisissa käytännöissä,
jotka pyrkivät voimaannuttamaan subjekteja kannustamalla ottamaan
elämässä menestyminen omiin käsiin. Eri tahot neuvottelevat yrittäjyyden
edistämisen päämääristä ja keinoista omista positioistaan ja
intresseistään käsin. Akateemisen koulutuksen tarkoitus määrittyy näissä
neuvotteluissa painokkaasti talouden ja työelämän tarpeiden ehdoilla.