Monet muslimit asuvat kaupunkilähiöissä, joita voi pitää stigmatisoituneina. Alueellisen leimautumisen suhdetta uskontoon ei ole juuri tutkittu. Tässä luvussa selvitämme, millaisia pääomia uskonto tarjoaa suomalaisen lähiön nuorille muslimimiehille alueellisesta stigmasta selviytymiseen. Käytämme haastatteluaineistoa, jossa 13 mieheksi identifioituvaa stigmatisoituneessa kaupunginosassa asuvaa 15–19-vuotiasta muslimia kertoo sosiaalisesta osallistumisestaan ja mainitsee jollain tavoin islamin. Sovelsimme teorialähtöisessä sisällönanalyysissa Yosson (2005) sosiaalisen pääoman muotoja. Islam näytti tarjoavan sosiaalista pääomaa eli verkostoja, tunnepääomaa eli turvallisuutta ja identiteetin rakennusta, suunnistuspääomaa eli neuvoja elää muslimivähemmistön jäsenenä, tavoitteellisuuspääomaa eli sitoutumista tavoitteelliseen toimintaan ja toimintatapapääomaa eli yhteisöllisen toiminnan muotojen tuntemusta.