Pohjoismaissa muinaisia jumalia palvottiin lehdoissa, metsissä, kummuilla ja luolissa. Keskiajalla katolinen kirkko hyödynsi vanhoja kulttipaikkoja kristilliseen käyttöön. Arkkienkeli Mikael sai tehtäväkseen vastata luonnonpalvonnasta ja muinaisuskosta luopumisesta, kun kirkoille valittiin suojeluspyhimystä. Pyhän Mikaelin rooli paholaisentappajana saattoi liittyä tilanteeseen, jossa otettiin kristilliseen käyttöön pakanallisille menoille omistettua maata.