Jean-Jacques Rousseau (1712‒1778) tunnetaan parhaiten valistuksen ajan yhteiskun-tafilosofina ja tuotteliaana kirjoittajana. Hän tarkasteli tuotannossaan laajasti ihmi-syyttä, ihmiseksi kasvamista ja sivilisoituneen yhteiskunnan piirteitä. Näihin tulkintoi-hin hän liitti hyvin keskeisesti myös kasvatukseen: hän sekä kritisoi erittäin tiukasti aikansa kasvatuskäytänteitä että esitti oman laaja-alaisen kasvatuskonseptionsa. Laa-jemmin hän käsitteli kasvatusta Émile eli kasvatuksesta -teoksessaan, mutta muussakin tuotannossa kasvatuskysymystä vähintäänkin sivutaan. Rousseaun kasvatusta koske-via esityksiä tuleekin tarkastella osana hänen laajempaa ihmis- ja yhteiskuntatulkin-taansa. Artikkelissa avataan Rousseaun ihmis- ja lapsitulkintoja sekä hänen kasvatus-konseptiotaan erityisesti ihmiseksi kasvamisen ja kasvatuksen näkökulmasta. Tarkas-telussa keskitytään ennen puberteetti-ikää toteutuvaan kasvatukseen. Kun lapset tule-vat puberteetti-ikään, Rousseau näkee heidän syntyvän ”uudelleen” (ensin synnytään olemista, toiseksi elämää varten), jolloin myös kasvatukseen tulee uusia painotuksia. Rousseaun kasvatuskonseptiota kutsutaan yleisesti luonnolliseksi kasvatukseksi. Artikkelissa avataan tätä Rousseaun kasvatusmallia sekä tähän liittyviä keskeisiä käsitteitä ja lähtökohtia yleisellä tasolla. Rousseaun lapsi- ja kasvatustulkinnoilla on ollut merkittävä vaikutus siihen, miten nykyään näemme lasten luonnon, lapsuuden ja kasvatuksen. Nekin tulkinnat, jotka eivät ole näihin tulkintoihin niin merkittävästi vaikuttaneet, antavat tärkeitä virikkeitä kasvatuksen ja opetuksen, laajemmin koko elämänorientaatiomme, taustalla olevien peruslähtökohtien pohtimiselle. Yleisestikin, kuten tämäkin artikkeli näyttää, Rousseaun tulkinnat ihmisen kehityksestä, kasvusta ja kasvatuksesta antavat edelleen sekä nykykasvattajille että kasvatusalan opiskelijoille runsaasti aineksia oman ihmis-, lapsi-, lapsuus-, kasvatus- ja myös yhteiskuntakäsi-tyksen muodostamiselle.