Tutkimuksessa tarkastellaan rikos- ja päihdetaustaisten henkilöiden kasvua kokemusasiantuntijoiksi kansalaisjärjestöissä, joissa he työskentelevät haavoittuvassa asemassa olevien asiakasryhmien parissa. Tutkimuksessa kysytään: Miten rikos- ja päihdetaustaiset kokemusasiantuntijat reflektoivat kokemusasiantuntijuuttaan ja suhdettaan asiakkaisiin ja ammattilaisiin? Tutkimusaineistona ovat kanssatutkijoina toimineiden kokemusasiantuntijoiden (n = 4) kirjoittamat päiväkirjat, joihin he reflektoivat työtään kokemusasiantuntijoina kuukauden ajalta. Päiväkirja-aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tuloksien mukaan kokemusasiantuntijat asemoivat itsensä osaksi työyhteisöjä, joissa he kokivat itsensä hyväksytyiksi ja arvostetuiksi kokemuksesta rakentuneen asiantuntijuutensa vuoksi. Suhteet asiakkaisiin rakentuivat vertaisuudesta, mikä tarjosi myös peilejä kokemusasiantuntijoiden oman kuntoutumisen reflektointiin. Työparien läheinen ja vastavuoroinen suhde on keskeinen tekijä kokemusasiantuntijaksi kasvamisessa. Työparit tarjosivat tukea, ymmärrystä ja oppimismahdollisuuksia, jotka vahvistavat kasvua kokemusasiantuntijaksi.