Artikkeli käsittelee ei-inhimillisen elämän vaikuttavuuden voimaa Marko Niemen digitaalisessa runossa "Kaunopuheinen Saniainen", jota on vaikeus tulkita kognitiivisella tasolla. Runosta voi lukea yhtymäkohdan kestävyyskriisin ratkaisemisen vaikeudessa syntyvään toimijuuden menettämisen kokemukseen. Erityisenä huomiona on itselukutaito, joka tarkoittaa kykyä lukea omia lukuprosessissa herääviä tunteita, jotka ohjaavat ajattelua ja toimintaa. Artikkeli pyrkii kuvaamaan sitä, miten herääviä tunteita voi säädellä kestävämpiin suuntiin yhteisöllisen lukemisen keinoin. Artikkeli ilmentää siten itselukutaitoon perustuvan ympäristölukutaidon vahvistamisen tarvetta kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Artikkelin teoreettiset lähtökohdat ovat ei-inhimillistä, kerronnallista toimijuutta ja vastavuoroisuutta painottavassa kirjallisuudentutkimuksessa. Erityisenä keskustelukumppanina on Michael Marderin kasviajattelu.