Artikkeli käsittelee suojelupoliisin poliittista kontrollia ja julkisuutta vuosina 1969–1982. Aikajakson alkupäätä on kuvailtu suojelupoliisin historiassa suojelupoliisin kriisiksi ja loppupäässä tapahtui suojelupoliisin toiminnassa tärkeä ennaltaehkäisevän turvallisuustyön omaksuminen. Yhtenä johtopäätöksenä on, että hyvin epäilyttävänä nähty suojelupoliisi joutui miettimään uudelleen suhtautumistaan julkisuuteen ja valtionhallintoon 1970- ja 80-luvuilla. Tänä aikana tapahtuneet muutokset olivat avainasemassa suojelupoliisin kehittämisessä ja tulevassa kehityksessä. Yhteiskuntasuhteita ei kuitenkaan hoidettu yleistä informaatiota ja tiedotusta lisäämällä, vaan päinvastoin tiedon ja tiedottamisen entistä tarkemmalla rajaamisella ja suuntaamisella sen kannalta ensiarvoisille valtionhallinnon toimijoille sekä ennen kaikkea henkilökohtaisten suhdeverkostojen avulla. Artikkelissa todetaan, että suojelupoliisin suhde erityisesti SDP:hen ja toisaalta myös presidenttiin olivat avainasemassa suojelupoliisia kohtaan tunnetun luottamuksen kasvussa, joka näkyi 1980-luvun mittaan tapahtuneissa uudistuksissa. Aihetta käsitellään suojelupoliisin, eduskunnan, SDP:n ja lehdistön kautta.