Artikkelissa paneudutaan prosessiin, jossa haavoittuvassa asemassa olevat asukkaat joutuivat muuttamaan pois eräältä kaupungin vuokrataloalueelta. Muutto tuli ajankohtaiseksi kaupunkirakenteen tiivistämisen myötä. Prosessia tarkastellaan gentrifikaation viitekehyksestä käsin. Tutkimuksen aineisto koostuu asukkaiden parissa alueen tyhjentämisen viimeisten kuukausien aikana työskennelleiden, asumissosiaalista lähityötä tekevien työntekijöiden haastatteluista. Haastattelujen kerronnallinen analyysi rakentaa kuvaa työntekijöiden vahvasta toimijuudesta tiukkojen aikataulujen ja toiminnallisten reunaehtojen raameissa. He auttoivat asukkaita uusien asuntojen etsimisessä ja lievensivät eri tavoin muuton negatiivisia seurauksia. Tulokset tekevät näkyväksi myös kaupunkitilan muutoksiin kytkeytyvää kaupunkitilallista epäoikeudenmukaisuutta. Sosiaalisesti kestävän kaupunkikehityksen takaamiseksi olisi tärkeää hyödyntää asumissosiaalisessa lähityössä syntyvää tietoa ennakoivasti kaupunkisuunnittelussa