Tarkastelemme artikkelissa verkkokulttuureihin liittyvää kuolemaa ja kuolemanjälkeisen uuden kulttuurin rakentumista kahden tapausesimerkin, videoalusta Vinen ja suomalaisen IRC-Gallerian, avulla. Hyödynnämme näiden tapausesimerkkien suosion, muistamisen ja säilymisen tarkastelussa viraalin ja marginaalin käsitteitä. Käsitämme viraalina erityisesti suositut ja laajalle nopeasti levinneet verkkokulttuuriset sisällöt ja ilmiöt, kun taas marginaaleja ovat sellaiset sisällöt ja ilmiöt, jotka jäävät pienemmän piirin tietoon ja ovat siten vaarassa kadota ja unohtua. Tarkastelemme verkkokulttuureja media-arkeologisesta viitekehyksestä käsin ymmärtäen, ettei kuolleeksi hahmotettu media katoa, vaan se hakeutuu uusiin käyttötarkoituksiin ja konteksteihin. Median kehitys ei myöskään ole lineaarista, vaan täynnä katkoksia ja unohdettua mediaa. Artikkeli on teoreettinen, ja sen tavoitteena on hahmotella, miten viraalien ja marginaalien verkkokulttuuristen objektien kuolemanjälkeiset elämät eroavat toisistaan ja miten tämän kahtiajaon hahmottaminen vaikuttaa verkkokulttuureihin liittyvään kriittiseen, historialliseen ymmärtämiseen. Havaitsimme, että viraalina tarkastelemamme Vine jatkaa verkkokulttuurista elämäänsä laajasti muisteltuna ja yhteisöllisesti kaivattuna, kun taas lokaalimman ja marginaalimman IRC-Gallerian säilyminen on selkeämmin yksittäisten käyttäjien varassa. Artikkelin antina on käsitteellinen kehys, jota voidaan hyödyntää verkon historiakulttuurisessa tutkimuksessa.