Tarkastelemme puheenvuorossamme työelämän merkitystä kestävyysmurroksessa ja pohdimme, ovatko suomalainen työelämän tutkimus sekä toiminta työpaikoilla riittävän hyviä kestävyysmurroksen haasteisiin nähden. Vaikka työllä on keskeinen rooli kestävyysmurroksessa, se on tutkimuksellisesti jäänyt osittain muiden kestävyysteemojen varjoon. Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän työelämän tutkimus on kylläkin kehittymässä suotuisasti, mutta tarvitaan pitkäjänteisempää tutkimusta, joka haastaa nykyisiä rakenteita ja käytäntöjä. Myös suomalaisilla työpaikoilla kehitys on edennyt lupaavasti, sillä monet organisaatiot ja yritykset ovat sitoutuneet kestävän kehityksen tavoitteisiin ja toimivat aktiivisesti kestävyysmurroksen edistämiseksi. Tämä kehitystyö ilmenee esimerkiksi asteittaisena kehittämisenä, raportointina ja valtavirtaistamisena. Ilman merkittävää uudelleenarviointia ja kyseenalaistamista työpaikoilla ei kuitenkaan välttämättä tunnisteta rakenteellisia muu-tostarpeita, jotka ovat välttämättömiä kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi. Esitämme lopuksi, että ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän työelämän ja sen tutkimuksen edistämisessä tarvitaan monitieteistä yhteistyötä, uudenlaisia käsitteitä, tiedontuotannon tapoja ja teoreettista mallintamista. Lisäksi tarvitaan kykyä ja valmiuksia kuvitella työn muotoja ja rakenteita, jotka eivät ole kiinni nykyhetken kestämättömissä tuotannon, kulutuksen ja palkkatyön rakenteissa.