Black metal on metallimusiikin alagenre, jossa on esiintynyt 1990-luvulta alkaen viittauksia kansallissosialistiseen ideologiaan. Varsinainen kansallissosialistinen black metal (NSBM) on pieni alagenre, mutta ääriajattelun merkitys genressä herättää keskustelua laajemmin black metal -yhteisössä etenkin oikeistopopulistisen politiikan vallatessa alaa eri maissa.

Tarkastelen tässä artikkelissa kansallissosialistisen ideologian ja estetiikan affektiivisia merkityksiä suomalaisessa black metalissa. Artikkeli perustuu vuosina 2021–2022 toteutettuun internetkyselyyn, neljän suomalaisen black metal -muusikon haastatteluihin sekä osallistuvaan havainnointiin black metal -tapahtumassa.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kansallissosialismivaikutteet jakavat voimakkaasti mielipiteitä black metal -yhteisöissä. Myös kansallissosialismiin myönteisesti suhtautuvien vastaajien kokemukset ovat keskenään erilaisia. Joitakin kiehtoo natsiokkultismi, toisia taas natsit populaarikulttuurin äärimmäisinä pahiksina. Kansallissosialismiviittaukset auttavat sanoittamaan kokemusta nykykulttuurin henkisestä rappiosta. Jotkut arvelevat kansallissosialismiviittausten yleistyneen muun yhteiskunnan kulttuurisotien seurauksena.

Vaikka black metalissa on tapana ajatella, että se ei ole pelkästään musiikkimaku vaan koko elämää koskeva ajattelutapa, tutkimuksen perusteella edes itsensä kansallissosialisteiksi identifioivat muusikot eivät pyri aktiivisesti vaikuttamaan yhteiskuntaan. Black metal ei vaikuta olevan sisäänheittotuote äärioikeistolaiseen ajatteluun.

Tutkimus edustaa pandemia-ajan etnografiaa, jossa iso osa vuorovaikutuksesta tapahtui internetin välityksellä. Artikkelissa pohdin, missä määrin etäetnografia ja tukeutuminen haastatteluaineistoon mahdollistaa kulttuuri-ilmiön affektiivisen puolen hahmottamista.