Metsästäjien runsas määrä on keskeinen tekijä toimivalle riistanhoidolle. Ilman riittävää metsästäjämäärää hirvieläinkantojen hoitaminen ei onnistuisi. Metsästäjien määrä on ratkaiseva myös taloudellisesta näkökulmasta. Metsästäjien maksamat riistanhoitomaksut ja pyyntilupamaksut ovat tärkeitä esimerkiksi riistahallinnon ylläpitoa ajatellen, riistavahinkojen ehkäisemistä ja korvaamista ajatellen sekä riistantutkimusta ajatellen. Suomessa metsästys on yhteiskunnallisesti hyväksytty harrastus, joka tuottaa paitsi saaliin arvon myös virkistysarvoa, edistäen terveyttä. Suomessa metsästäjämäärät ovat valtakunnallisesti pysyneet suhteellisen samana vuosikymmenten ajan, mutta eroja löytyy riistakeskusalueiden (RKA) välillä. Joillakin riistakeskusalueilla metsästäjämäärät ovat laskeneet ja toisilla kasvaneet tai pysyneet samana. Syyt metsästäjämäärien nousuihin ja laskuihin olisi tärkeää tuntea, jotta määriä voitaisiin ennakoida ja mahdollisesti myös lisätä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin eri riistakeskusalueiden metsästäjämääriä (1990–2023), uusien metsästäjien määriä (2013–2023), väestöä (1990–2023), saalismääriä (1996–2022) ja muita tekijöitä, kuten väestökehitystä, syntyvyyttä ja ikä- sekä sukupuolijakaumaa, jotka saattavat vaikuttaa metsästäjämääriin. Tämä tutkimus on osa Suomen riistakeskuksen Hyvinvointia riistataloudesta -osaprosessin Hyvinvointia hirvieläimistä 2022–2024 -hanketta, joka on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama.

Väestön ja metsästäjämäärien kehitystä tarkasteltiin visuaalisesti sekä tilastollisin menetelmin. Tilastotestien perusteella suurimmat erot metsästäjämäärissä ovat riistakeskusalueiden välillä. Alueiden välillä metsästäjämääriin vaikuttavat väestön määrä sekä hirvi- ja jänissaaliit. Erityisesti alueilla, joilla hirvi- ja jänissaaliin määrä metsästäjää kohti on korkea, on enemmän metsästäjiä. Metsästäjämäärien vuotuisiin vaihteluihin vaikuttavat erityisesti väestön määrä, hirvisaaliit, valkohäntäpeurasaaliit, jänissaaliit sekä sepelkyyhkysaaliit. Vaikka vuotuiset erot ovat tilastollisesti merkitseviä, vaikutukset eivät ole yhtä vahvoja kuin alueiden välillä. Uusien metsästäjien määrän muutokset ovat samankaltaisia kuin metsästäjienkin. Vuotuisiin vaihteluihin ei kuitenkaan liity väestö, vaan ainoastaan hirvisaalis sekä valkohäntäpeurasaalis.

Vaikka metsästäjien kokonaismäärä on pysynyt vakaana pitkällä aikavälillä (33 vuotta), viimeisen vuosikymmenen aikana eli vuosien 2013 ja 2023 välillä, metsästäjien määrä on alkanut laskemaan usealla riistakeskusalueella. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla, joilla väestö vähenee ja syntyvyys laskee, metsästäjämäärien väheneminen voi olla tulevaisuuden trendi. Väestön väheneminen ja syntyvyyden lasku vaikuttavatkin merkittävästi metsästäjämääriin, mikä voi johtaa metsästäjien keski-iän nousuun ja kulttuurin heikentymiseen. Väestön muutokset, kuten kaupungistuminen ja väestön ikärakenteen muutos, ovat keskeisiä tekijöitä metsästäjämäärien taustalla. Lisäksi saaliskantojen runsaus vaikuttaa merkittävästi metsästystyksen houkuttelevuuteen ja siten metsästäjämääriin.

Väestö ja riistaeläinkannat eivät kuitenkaan ole ainoita metsästäjämäärään vaikuttavia tekijöitä. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tutkia tarkemmin sosiaalisia tekijöitä, kuten syitä metsästysharrastuksen aloittamiseen ja metsästysseuroihin liittymiseen, erityisesti niiden kohdalla, joilla ei ole valmiiksi kontaktia metsästykseen. Alueilla, joilla väestö ja syntyvyys vähenevät, voi olla haasteellista ylläpitää nykyisiä metsästäjämääriä pitkän aikavälin saatossa. Tämän vuoksi olisi tärkeää suunnata toimenpiteitä ja resursseja nuorten metsästäjien rekrytointiin ja harrastuksen edistämiseen, jotta metsästyskulttuuri säilyy elinvoimaisena tulevaisuudessa. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää nuorten metsästäjien rekrytointiin harvaan asutuilla alueilla. Lisäksi olisi hyödyllistä ymmärtää paremmin, mitkä tekijät kannustavat naisia metsästämään, sillä naisten osuus metsästäjistä on kasvanut merkittävästi 1990-luvulta lähtien. Tämä tieto voi auttaa metsästyskulttuuria pysymään elinvoimaisena ja monimuotoisena myös tulevaisuudessa. Riistakantojen hoidossa tulisi kiinnittää huomiota taloudellisiin, sosiaalisiin ja ekologisiin tekijöihin, jotta voidaan varmistaa sekä riistakantojen että metsästäjäyhteisöjen elinvoimaisuus tulevaisuudessa.